Työssäjaksamisen ja työhyvinvoinnin teemat koskettavat jokaista yksittäistä työntekijää, sekä myös jokaista työyhteisöä ja organisaatiota. Usein tähän teemaan kuitenkin havahdutaan vasta kun kaikki ei enää ole kunnossa. Pahimmillaan työntekijä sinnittelee pitkään jaksamisensa äärirajoilla ennen kuin osaa tai uskaltaa itse hakea apua, tai kunnes kollegat tai esimiehet tilanteeseen reagoivat.
Työntekijän väsymisen ja työuupumisen syyt voivat olla moninaiset. Ne saattavat liittyä itse työhön esimerkiksi liiallisena kuormituksena. Toisaalta myös työn yksitoikkoisuus ja liian vähäiset haasteet voivat nekin olla kuormitustekijä. Työstä johtuvaan kuormitukseen voidaan vaikuttaa mm. säätelemällä työn määrää ja sisältöä.
Työntekijän työkykyyn vaikuttavat kuitenkin myös kaikki työn ulkopuoliset asiat. Työntekijän omaan elämään liittyvät kuormitustekijät, parisuhteeseen tai perheeseen liittyvät ristiriidat, äkilliset menetykset tai muut kriisit heijastuvat aina jollain lailla myös työkykyyn. Tilanne voi johtaa sairauslomaan, jonka jälkeenkin saattaa toipumisessa kulua pitkäkin aika ennen kuin työntekijä on täydessä, tai osittaisessa työkunnossa.
Koko työyhteisön asia
Yksittäisen työntekijän väsymys tai uupumus heijastuu lisäksi aina myös muuhun työyhteisöön. Huonosti voiva työntekijä suoraan tai välillisesti kuormittaa kollegoitaan ja esimiehiään. Vaikutus näkyy koko organisaation tasolla. Hyvinvoiva työntekijä puolestaan voi paneutua omaan tehtäväänsä täydellä, jaksamisensa mukaisella panoksellaan ja osaamisellaan. Lisäksi yksilön hyvinvointi heijastuu positiivisella tavalla muuhun työyhteisöön ja koko organisaatioon. Työhyvinvointi on siksi kaikkien yhteinen asia, ja yhteinen etu.
Psykoterapia kriisitilanteessa ja työhönpalaamisen tukena
Henkilökohtaisen kriisin kohdatessa voidaan esimerkiksi työtehtäviä järjestellä työntekijän jaksamisen mukaiseksi. Lisäksi voi olla tarpeellista olla yhteydessä työterveyshuoltoon, myös mahdollisen sairausloman tarpeen arvioimiseksi.
Tämän lisäksi voi olla tarpeen saada erityistä tilanteeseen liittyvää tukea. Tämä tuki voi olla psykologin tai psykoterapeutin tapaamisia, joissa työntekijä voi asiantuntijan kanssa turvallisesti käsitellä ja hahmottaa elämäntilannettaan. Muutama tai mahdollisesti jopa yksikin tällainen kohtaaminen voi olla riittävä interventio, joka mahdollistaa työkyvyn ylläpitämisen tai työhön palaamisen. Tällainen nopeasti ja kynnyksettömästi annettava apu voi olla työnantajalle yksi työssäjaksamiseen panostamisen väline, jolla se voi tukea työntekijöitään.
Joskus työelämään palaamiseen tai työkyvyn ylläpitämiseen voidaan tarvita pidempikestoista tukea. Myös esimerkiksi Kelan tukeman kuntoutuspsykoterapian tarvetta voidaan pohtia tämän mahdollistamiseksi.
Työssäjaksamisesta työhyvinvointiin
Työssäjaksamisesta puhuttaessa keskustelun sävy saattaa usein olla melko negatiivinen tai raskas. Ikäänkuin työ olisi vain puurtamista ja jaksamista, väsymistä ja uupumista vastaan taistelua… Työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa näkökulma tahtoo usein liukua negatiiviseen ja ehkä kyyniseenkin ongelmien ja epäkohtien vatvomiseen, joka helposti tarttuu ja alkaa värittämään työilmapiiriä ja koko työyhteisöä.
Lainkaan vähättelemättä ja sivuuttamatta työelämän raskautta, työyhteisöjen ongelmia ja yksilöiden kokemaa stressiä, niin voisiko tavoitteena pelkän jaksamisen lisäksi olla myös hyvinvointi ja tyytyväisyys työssä, sekä työn mielekkyyden kokeminen? Mitä sitten työhyvinvoinnin lisäämiseksi voi tehdä muuta kuin vain vältellä työuupumusta? Voi hyvinkin olla, että tähän keskusteluun pääsemiseksi tarvitaan ulkopuolista näkökulmaa. Esimerkiksi terapeutin kanssa voi pohtia ja etsiä työn mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä yhtenä osana omaa elämää ja omaa identiteettiä. Tällainen tuki työntekijälle ”etupainotteinen” panostus työhyvinvointiin.
Psykoterapia henkisten työvälineiden huoltona, ”mielen fysioterapiana”
Terapiaan tai kaikkeen sellaiseen viittaavaan on aiemmin liittynyt ehkä myös hieman negatiivinen sävy tai leima. Avun piiriin hakeutuminen tai ”joutuminen” on saatettu kokea epäonnistumisena, riittämättömyytenä tai jopa jonkinlaisena viallisuutena… Onneksi asennoituminen vaikuttaa olevan muuttumassa. Terapia nähdään yhä enemmän paitsi mielenterveydellisenä hoitona, myös panostuksena mielen hyvinvointiin ja ylläpitämiseen. Terapiaan osataan yhä useammin tarvittaessa itse hakeutua, matalalla kynnyksellä.
Organisaatio ei voi olla vastuussa työntekijänsä ”siviilielämästä”. Mutta jos työntekijän omassa elämässä on kriisi, se on pian paitsi työntekijän asia, myös työyhteisön ja siten myös työnantajan ”asia”… Voisiko organisaatio siksi, samoin kuin se tarjoaa työntekijöilleen esim. lounas-, liikunta-, tai kulttuuriseteleitä, tarjota henkilökunnalleen mielen hyvinvointiin liittyvää huoltoa eli psykoterapiaa? Ihminen on toki psykofyysinen kokonaisuus, ja myös edellä mainitut asiat eli ravinto, liikunta ja kulttuuri vaikuttavat nekin osaltaan henkiseen hyvinvointiin. Silti erityisesti mielen ja psyyken hyvinvointiin panostaminen olisi sijoitus paitsi yksilön hyvinvointiin, myös koko organisaatioon. Mieli kuitenkin on meidän jokaisen koko ajan käytössä oleva työväline ja sekin tarvitsee huoltoa, mielen ”fysioterapiaa”.
Artikkelin kirjoittaja on Terapitalo Nosteen ratkaisukeskeinen psykoterapeutti (Valvira, Kela: yksilöterapia) Jorma Uhtakari, jonka vastaanotolle voit varata ajan täältä.
