Perheterapia, mitä se oikein on?
Lapsiperhe, ydinperhe, uusperhe, sateenkaariperhe, suurperhe… Perhe -termi sisältää paljon tunnetta. Se voidaan luokitella ja selittää monella eri tapaa. On lapsiperheitä ja lapsettomia perheitä, yhden huoltajan perheitä, uusperheitä, perheitä, joissa puolisot ovat naimisissa, avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa…
Eri kulttuurit ja kansakunnat käsittävät termin eri tavalla. Suomalaisissa perheissä on tilastojen mukaan keskimäärin 2,8 henkilöä. Lapsiperheitä on väestöstä liki 40 prosenttia. Lapsiperheiden yleisin perhemuoto on edelleen eri sukupuolta olevan parin muodostama perhe, joita on yli 50 prosenttia lapsiperheistä. Äidin ja lapsien muodostamia perheitä on noin 20 prosenttia.
Perheen yksiselitteinen määrittely on haasteellista. Käsitteenä perhe on normisidonnainen. Esimerkiksi perheterapiassa perhettä voidaan määritellä sen perusteella, keitä ovat ne perheenä elävät henkilöt, joita yhdistää samasta ongelmasta puhuminen.
Perheterapia soveltuu hyvin erilaisiin haasteisiin, joita perheissä ilmenee. Se voi olla avuksi esimerkiksi kriisin iskiessä, vanhemmuuden kysymyksissä tai vaikkapa lapsen tai nuoren kehitykseen liittyvien haasteiden käsittelyssä.
Perheterapia: miksi ja milloin hakeutua perheterapiaan?
Vanhemman omat lapsuuden kokemukset nousevat usein esille omaa perhettä perustettaessa. Uunituore vanhempi saattaa peilata omaa perhetaustaa siihen, miten haluaa oman lapsensa kasvattaa ja millaisena hän kokee perheen. Esimerkiksi lapsuudessa koettu väkivaltaisuus, hylkäämisen tunteet sekä tuen ja kannustuksen puute ovat asioita, joita usein perheterapiassa käsitellään.
Perheterapiaan tullaan monesta syystä. Perhetaustassa voi olla mieltä painavia asioita. Nämä asiat nousevat esiin omaa perhettä perustettaessa.
Elämä on täynnä yllätyksiä – hyvässä ja pahassa. Ihana, odotettu uuden pienokaisen syntymä saattaa muuttua perheen kriisiksi esimerkiksi vaikean synnytyksen myötä. Perheenjäsentä tai koko perhettä saattaa kohdata jokin muu elämäntapahtuma kuten:
- sairaus, joka vaikuttaa perhedynamiikkaan sekä parin seksuaalisuuteen.
- uusperheen arjen ja toiminnan rakentaminen.
- lasten vaikeudet koulussa, keskittymisessä, kaverisuhteissa jne.
- parisuhteen ongelmat.
- työelämään liittyvät sekä taloudelliset kysymykset.
- erilaiset riippuvuussuhteet.
Perheterapia kannattaa
Perheterapia on psykoterapian muoto, jossa huomioidaan ja otetaan mukaan koko perhe. Perheterapian laajana tavoitteena on parantaa niin koko perheen kuin sen yksittäisen jäsenenkin hyvinvointia. Perheterapian tapaamisten kokoonpano voi vaihdella tarpeen mukaan. Kun mietitään yksilö-, pari- tai perheterapian välillä, tulee ottaa huomioon perheen sisäiset vuorovaikutussuhteet.
Lue lisää:Psykoterapia: Mitä se on?
Perheterapiassa on tarkoitus oppia ymmärtämään toisia perheenjäseniä ja heidän näkökulmiaan niin, että perhe löytää omat voimavaransa käyttöön ja perheenjäsenten välinen vuorovaikutus olisi rakentavaa, toisia kunnioittavaa ja arvostavaa. Pienten lasten kanssa työskenneltäessä perheterapian valitseminen on yleensä perustelluinta.
Perheterapiaan voi tulla matalalla kynnyksellä. Perheterapiaan kannattaa suunnata, kun perheessä haittaava asia huomataan laajemmaksi kuin yksilön tai pariskunnan väliseksi ongelmaksi. Perheterapia ei ole tarkoitettu vain ydinperheen avuksi – mukana voi olla niin lapset, isovanhemmat kuin sisaruksetkin. Tämä on loistavaa, sillä joskus koko suvun keskeneräiset asiat vaikuttavat perheeseen—uudet puolisot ja eksät.
Mitä perheterapiassa tapahtuu?
Kun asiakasperhe tulee terapiaan, perheterapeutti kartoittaa tilanteen ihan ensimmäiseksi. Tutustumisen ja tilannekartoituksen jälkeen terapeutilla on jokin käsitys tilanteesta ja siitä, mikä kaikki voi tuottaa haasteita.
Terapiassa käsitellään juuri asiakkaan esiin nostamia aiheita. Ne voivat olla arkipäivän tilanteita lasten kanssa toimimisesta tunnesäätelyyn ja stressinpurkukeinoihin. 90 minuutin terapian aikana ehtii kyllä käydä aika monta asiaa läpi ja pohtia monta näkökulmaa.
Lue lisää: Mitä terapia maksaa?
Kuten perheet myös perheenjäsenet ovat erilaisia. Joillekin vaikeistakin asioista puhuminen on helppoa ja tulee kuin luonnostaan, toisille se on haastavampaa. Terapeuteilla on onneksi laaja työkalupakki käytettävänään: keskustelun lisäksi terapiassa voidaan tehdä tehtäviä, piirtää tai tehdä kirjoitusharjoituksia. Tietyn ikäinen lapsi voi palauttaa vanhemman lapsuusmuiston – tämä voi olla haastava tilanne, mutta esimerkiksi kirjeen kirjoittaminen omille vanhemmille saattaa auttaa – vaikka sitä ei koskaan lähetettäisikään.
Joskus stressaavan ja kiireisen arjen keskellä terapiassa keskitytään rentoutuskeinojen löytämiseen, joskus voidaan tehdä unelma- tai tavoitekarttoja asioiden hahmottamisen tueksi. Skeematerapiasta haetaan myös persoonan itsetuntemuksen ja -ymmärryksen lisäämistä. Vaikka asiakas kertoisi, ettei ole tottunut puhumaan, eri menetelmin päästäänkin yllättäen siihen, ettei puhuminen olekaan vaikeaa.
Terapiatalo Nosteen perheterapia ja pääsy perheterapiaan
Terapiatalo Nosteella työskentelee yli 300 psykoterapeuttia. Heistä suurin osa on yksilöterapeutteja, mutta joukkoon mahtuu myös perheterapeutteja, joista moni toimii samalla myös pariterapeuttina.
Yksittäisiä aikoja on varattavissa muutaman päivän sisään. Tällöin päästään heti tarttumaan kriiseihin. Voit katsoa täältä Terapiatalo Nosteen terapeutit ja varata ajan sopivalle asiantuntijalle.
Myös perheterapiaan voi saada Kelan tukea. Perheterapiaa haetaan samalla tavalla kuin muutakin kuntoutuspsykoterapiaa. Kelan kautta kuntoutuspsykoterapiaan tulevien tulee varmistaa, onko terapeutilla aikaa sitoutua pitkään terapiaan. Myös yksittäisillä käynneillä on roolinsa: aina, kun pääsee kertomaan omasta tilanteestaan, siihen pääsee paremmin kiinni ja oppii sanoittamaan omaa tarinaansa
Lue lisää: Kela kuntoutuspsykoterapia
Pariterapiaulottuvuus voi tulla mukaan myös perheterapiaan silloin kun käsitellään esimerkiksi vanhemmuutta pariskunnan kesken tai mietitään eroa ja sen seurauksia perheelle.
Etävastaanotto toimii myös perheterapiassa – lapset saa leikkiä tutussa paikassa ja terapeutti pääsee silti seuraamaan vuorovaikutusta.
