Reality checkMitä sulle oikeasti kuuluu?

Joskus ahdistukselle löytyy selvä syy. Edessä on tärkeä koe, työhaastattelu, vaikea keskustelu tai joku muu tilanne, joka jännittää. Mutta joskus ahdistus tulee ihan tavallisena päivänä. Istut bussissa, luennolla tai työpalaverissa ja huomaat, että olo on yhtäkkiä levoton. Sydän hakkaa vähän kovempaa. Hengitys tuntuu pinnalliselta. Vatsassa kiertää. Tekisi mieli nousta, liikkua tai päästä pois tilanteesta.

Tai ehkä mitään voimakasta ei tapahdu. On vain jatkuva tunne, että jokin on vähän pielessä, vaikka et oikein osaa sanoa mikä.

Ahdistus voi tuntua monella tavalla
Ahdistus ei ole vain huolestuneita ajatuksia. Se voi tuntua myös kehossa ja näkyä siinä, miten toimit.
Saatat huomata esimerkiksi, että:

• on vaikea olla paikallaan ja olo on levoton
• sydän hakkaa tai hengitys tuntuu erilaiselta
• rinnassa, kurkussa tai vatsassa tuntuu puristavalta
• keskittyminen koulussa tai töissä on tavallista vaikeampaa
• pää käy jatkuvasti läpi sitä, mitä voi tapahtua
• iltaisin on vaikea rauhoittua tai saada unta
• pienetkin asiat tuntuvat tavallista suuremmilta
• haluaisit päästä pois tilanteesta, vaikka et oikein tiedä miksi.

Joskus ahdistus tuntuu enemmän kehossa. Joskus se on jatkuvaa murehtimista. Joskus molempia yhtä aikaa.

Miksi keho reagoi, vaikka mitään pahaa ei tapahdu?

Ahdistus liittyy kehon omaan hälytysjärjestelmään. Sen tehtävä on huomata mahdollinen vaara ja valmistaa sut toimimaan nopeasti. Siksi keho voi nostaa sykettä, hengitys muuttuu ja huomio alkaa etsiä ympäristöstä merkkejä siitä, että jotain pitäisi tehdä. Järjestelmä on hyödyllinen silloin, kun oikeasti pitää reagoida nopeasti. Mutta se voi käynnistyä myös ajatuksesta tai epävarmuudesta.

Entä jos mokaan?
Entä jos pomo on tyytymätön muhun?
Entä jos en pärjää tässä kurssissa?
Entä jos se ei enää halua olla mun kaveri?
Entä jos tulevaisuus ei menekään niin kuin toivon?

Keho voi siis reagoida mahdolliseen uhkaan melkein kuin se tapahtuisi juuri nyt.

Joskus mieli on varuillaan
Ahdistusta voi tulla herkemmin silloin, kun elämässä on muutenkin paljon meneillään. Jos olet pitkään stressannut opinnoista tai töistä, nukkunut huonosti, miettinyt raha-asioita tai käynyt läpi vaikeita asioita ihmissuhteissa, mieli voi olla tavallista herkempi huomaamaan mahdollisia uhkia. Silloin pienikin epävarmuus voi tuntua tavallista suuremmalta. Se ei tarkoita, että kuvittelet oloasi. Ahdistus voi tuntua hyvin todelliselta, vaikka mitään pahaa ei juuri sillä hetkellä tapahtuisi.

Ahdistus ei ole ennustus
Kun ahdistaa, mieli alkaa helposti kohdella huolestuttavaa ajatusta faktana.
“Musta tuntuu, että mokaan” voi alkaa tuntua samalta kuin “mä mokaan varmasti”. Ne eivät kuitenkaan ole sama asia. Ahdistus kertoo, että jokin tuntuu susta juuri nyt uhkaavalta, epävarmalta tai tärkeältä. Se ei kerro varmasti, mitä tulee tapahtumaan. Ahdistuksesta ei myöskään tarvitse päästä kokonaan eroon. Jännitys ja huoli kuuluvat välillä elämään.

Tärkeämpää on huomata, kuinka paljon ahdistus alkaa vaikuttaa sun arkeen. Jäätkö sen takia pois koulusta, töistä tai tapaamisista? Vältätkö asioita, joita oikeasti haluaisit tehdä? Onko rauhoittuminen vaikeaa lähes joka päivä? Silloin ahdistuksen kanssa ei tarvitse vain yrittää pärjätä.

Jos ahdistuksen syitä on vaikea hahmottaa yksin
Jos ahdistus toistuu, vie paljon tilaa tai et oikein tiedä, mistä se tulee, Nuoren Mielen ensikäynnillä voit käydä tilannettasi läpi mielen asiantuntijan kanssa ja saada selkeyttä siihen, mikä voisi auttaa.

→ Tutustu Nuoren Mielen ensikäyntiin

Lue myös

• Mitä voin tehdä, kun ahdistaa?
• Miksi samat ajatukset pyörivät päässä uudestaan ja uudestaan?
• Miksi alan vältellä asioita, jotka ahdistavat?

Olet ehkä ollut tilanteessa, jossa istut kavereiden kanssa samassa pöydässä. Kaikki nauravat ja keskustelu käy vilkkaana. Sinäkin osallistut, hymyilet ja ehkä kerrot jonkin jutun. Silti kotiin lähtiessä olo on tyhjä. Tai ehkä puhelin piippaa jatkuvasti uusia viestejä, koulussa, opinnoissa tai töissä ympärillä on ihmisiä ja vapaa-ajallakin näet muita – mutta tunnet silti olevasi jotenkin irrallaan. Miten voi olla yksinäinen, vaikka ympärillä on ihmisiä?

Yksinäisyys ei aina tarkoita sitä, että olet yksin
Yksinäisyys ei useinkaan tarkoita fyysistä yksin olemista. Se voi olla kokemus siitä, ettei tule kohdatuksi sellaisena kuin oikeasti on. Siksi yksinäinen tai ulkopuolinen olo voi tulla ystäväporukassa, opiskelupaikassa, töissä, harrastuksessa tai parisuhteessa. Voi tuntua siltä, että muut tuntevat sun roolin, mutta eivät sua. Moni huomaa jossain vaiheessa rakentaneensa itsestään version, jonka uskoo olevan helpommin hyväksyttävä. Se ei yleensä tapahdu tietoisesti. Saatat huomata nauravasi mukana, vaikka et oikeastaan pidä vitsiä hauskana. Jätät oman mielipiteesi sanomatta tai esität rennompaa kuin oikeasti olet.

Yksittäisinä hetkinä näissä ei ole mitään ihmeellistä. Mutta jos samanlainen mukautuminen toistuu jatkuvasti, voi vähitellen tulla tunne siitä, että ihmiset ympärillä tuntevat vain sen version susta, joka sopii tilanteeseen.

Yhteys ei synny siitä, että olet mahdollisimman kiinnostava
Moni kuvittelee, että läheisyys syntyy silloin, kun on hauska, kiinnostava tai itsevarma. Todellisuudessa yhteys syntyy usein aivan toisenlaisissa hetkissä. Ystävä kertoo jännittävänsä koetta. Työkaveri myöntää olevansa epävarma uudessa tehtävässä. Toinen sanoo ääneen, ettei ole viime aikoina oikein jaksanut. Tällaisissa hetkissä ei yritetä tehdä vaikutusta. Toiselle annetaan mahdollisuus nähdä jotain aitoa. Siksi yksi rehellinen keskustelu voi vähentää yksinäisyyttä enemmän kuin kymmenen pinnallista kohtaamista.

Useimmat eivät kaipaa ympärilleen mahdollisimman montaa ihmistä. Paljon tärkeämpää voi olla tunne siitä, että edes jonkun seurassa ei tarvitse jatkuvasti miettiä, millainen pitäisi olla.

Turvallisessa suhteessa saa olla tavallinen
Yhteys ei tarkoita sitä, että toinen ymmärtää aina kaiken tai ratkaisee sun ongelmat. Se voi tarkoittaa paljon pienempää asiaa: että voit näyttää toiselle edes osan siitä, mitä oikeasti ajattelet tai tunnet, ilman että joudut heti puolustelemaan itseäsi. Turvallisessa suhteessa ei tarvitse olla jatkuvasti kiinnostava. Saa olla tavallinen. Saa olla joskus hiljainen. Saa olla keskeneräinen. Ja joskus juuri silloin huomaa, kuinka paljon energiaa on aiemmin kulunut siihen, että on yrittänyt olla muiden seurassa jotenkin “sopiva”.

Entä jos en oikein uskalla olla oma itseni?
Jos huomaat usein sanovasi “ihan sama”, vaikka oikeasti haluaisit jotain muuta, jättäväsi mielipiteitäsi sanomatta tai mukautuvasi jatkuvasti muiden toiveisiin, siinä on jo hieman eri kysymys.

→ Lue seuraavaksi: Mitä jos en uskalla olla muiden kanssa ihan oma itseni?

Siinä jatketaan juuri tästä: miten oma ääni voi vähitellen jäädä taka-alalle ja miten sitä voi alkaa tuoda ihmissuhteissa näkyviin pienin askelin.

Jos yksinäinen olo jatkuu pitkään
Jos tunnet usein olevasi yksin tai ulkopuolinen, vaikka ympärillä olisi ihmisiä, Nuoren Mielen ensikäynnillä voit jäsentää tilannettasi mielen asiantuntijan kanssa ja pohtia, millaista yhteyttä tai tukea kaipaisit juuri nyt.

→ Tutustu Nuoren Mielen ensikäyntiin

Lue myös

• Mitä jos en uskalla olla muiden kanssa ihan oma itseni?
• Mistä löytää uusia ihmisiä aikuisena?
• Miten ottaa yhteyttä kaveriin, kun siitä on kulunut liian kauan?

“Mitä jos en osaa?”

“Mitä jos epäonnistun?”

“Mitä jos muut ajattelevat, että olen nolo?”

Nämä ovat ajatuksia, jotka käyvät lähes jokaisen mielessä joskus. Silti moni kuvittelee olevansa ainoa, joka epäilee itseään.

Todellisuudessa suurin osa ihmisistä näyttää ulospäin paljon itsevarmemmalta kuin oikeasti tuntee olevansa. Myös ne, joita pidät rohkeina, suosittuina tai menestyvinä, kokevat epävarmuutta.

Itseluottamuksessa ei ole kyse siitä, ettei koskaan epäilisi itseään. Kyse on siitä, uskaltaako toimia myös silloin, kun epäilyttää.

Mitä itseluottamus oikeastaan on?

Itseluottamus tarkoittaa luottamusta omaan kykyyn selviytyä erilaisista tilanteista. Se vastaa kysymyksiin: Pystynkö tähän? Selviänkö tästä? Voinko luottaa itseeni?

Hyvä itseluottamus ei tarkoita sitä, että olisi aina varma itsestään tai uskoisi onnistuvansa kaikessa. Kyse on enemmän siitä, että uskaltaa kokeilla myös silloin, kun lopputuloksesta ei ole täyttä varmuutta.

Itseluottamus ja itsetunto menevät helposti sekaisin. Itseluottamus liittyy omiin kykyihin, kun taas itsetunto kertoo siitä, kuinka arvokkaana pidät itseäsi ihmisenä.

Huono koe, moka töissä tai kömpelö tilanne eivät siis kerro sun arvosta. Ne kertovat yhdestä tilanteesta – eivät siitä, millainen olet ihmisenä.

Miksi itseluottamus voi horjua?
Nuorena ja nuorena aikuisena elämässä tapahtuu paljon samaan aikaan. Opinnot, työ, ihmissuhteet, oma identiteetti ja tulevaisuuden valinnat voivat kaikki herättää kysymyksiä siitä, kuka olen ja pärjäänkö.

Myös ympäristöllä on merkitystä. Kannustus ja kokemus siitä, että riittää omana itsenään, vahvistavat luottamusta. Jatkuva arvostelu tai tunne siitä, ettei koskaan ole tarpeeksi hyvä, voivat tehdä päinvastoin.

Vertailu muihin ja epäonnistumiset voivat horjuttaa itseluottamusta vielä lisää. Niihin palataan omissa artikkeleissaan.

Miten puhut itsellesi?
Moni puhuu itselleen tavalla, jolla ei koskaan puhuisi ystävälleen.

“Et kuitenkaan onnistu.”

“Muut osaavat tämän paremmin.”

“Älä edes yritä.”

Tarkoitus ei ole alkaa ajatella väkisin positiivisesti. Paljon hyödyllisempää on opetella puhumaan itselleen reilusti ja realistisesti.

“En osaa tätä vielä” vie yleensä pidemmälle kuin “en osaa tätä koskaan”.

Itseluottamus ei yleensä tule ensin
Moni ajattelee, että ensin pitäisi saada lisää itseluottamusta ja vasta sitten uskaltaa tehdä uusia asioita. Usein asia toimii päinvastoin. Tekeminen tulee ensin.

Lähetät viestin, vaikka epäilyttää. Vastaat tunnilla. Sanot palaverissa oman ajatuksesi. Haet työpaikkaa, vaikka et tiedä pääsetkö.

Kun huomaat selvinneesi tilanteesta, saat uuden kokemuksen siitä, että pystyt toimimaan myös epävarmana.

Itseluottamus ei yleensä kasva suurista loikista vaan pienistä, toistuvista teoista. Yksi viesti. Yksi hakemus. Yksi harjoituskerta. Yksi keskustelu.

Ehkä tärkein asia on tämä: sun ei tarvitse odottaa, että tunnet itsesi täysin itsevarmaksi ennen kuin toimit.

Luottamus syntyy usein vasta jälkikäteen, kun huomaat tehneesi jotain, mikä tuntui vaikealta.

Jos itsesi epäileminen alkaa rajoittaa sua
Jos epävarmuus vaikuttaa paljon siihen, mitä uskallat tehdä tai millaisia mahdollisuuksia käytät, Nuoren Mielen ensikäynnillä voit jäsentää tilannettasi mielen asiantuntijan kanssa ja pohtia, mikä voisi auttaa.

→ Tutustu Nuoren Mielen ensikäyntiin

Lue myös

• Miksi tuntuu, että kaikilla muilla menee paremmin?
• Entä jos epäonnistun?
• Entä jos ihan ok riittää?

Otat puhelimen käteen ihan vain hetkeksi. Ensimmäisenä vastaan tulee kuva kaverista festareilla. Seuraavassa videossa joku kertoo päässeensä unelmiensa kesätöihin, kolmas juhlii valmistumistaan ja neljäs näyttää treenin jälkeen onnelliselta ja itsevarmalta.

Kun suljet sovelluksen, ympärilläsi ei oikeastaan ole muuttunut mikään. Huone on sama, päivä on sama ja sinäkin olet sama ihminen kuin viisi minuuttia aikaisemmin.

Silti olo voi olla erilainen.

Yhtäkkiä oma elämä näyttää tavallisemmalta. Ehkä jopa siltä, että olet jotenkin jäänyt jälkeen.

Voi tuntua siltä, että muut tietävät, mitä haluavat tehdä tulevaisuudessa, löytävät helposti ystäviä, pärjäävät opinnoissa tai etenevät töissä. Samaan aikaan oma elämä voi tuntua vielä aika keskeneräiseltä.

Vertailu kuuluu elämään
Moni toivoisi voivansa lopettaa itsensä vertaamisen muihin kokonaan. Se ei kuitenkaan ole kovin realistinen tavoite.

Vertailu auttaa meitä hahmottamaan, keitä olemme ja mikä meille on tärkeää. Nuorena ja nuorena aikuisena vertailua tulee helposti paljon: millaisia muut ovat, mihin he kuuluvat, mitä he tekevät ja missä itse olen suhteessa heihin?

Ongelmaksi vertailu muuttuu silloin, jos muiden elämä alkaa toimia mittarina omalle arvolle. Silloin maalia on mahdoton saavuttaa, koska aina löytyy joku, joka on jossain asiassa pidemmällä.

Vertailu on usein epäreilua
Omasta elämästäsi tiedät kaiken.

Tiedät ne päivät, jolloin epäilet itseäsi, mokaat, jännität tai et tiedä yhtään, mitä haluaisit tehdä seuraavaksi.

Muista ihmisistä näet paljon vähemmän.

Näet kollegan, joka vaikuttaa palaverissa itsevarmalta, mutta et tiedä, jännittikö hän sitä etukäteen. Näet kaverin valmistuvan, mutta et kaikkia niitä päiviä, jolloin hän mietti, saako opintoja koskaan valmiiksi.

Näet muiden ulospäin näkyvän elämän, mutta omasta elämästäsi myös kaiken sen, mikä tapahtuu pinnan alla.

Ei siis ole ihme, jos vertailu tuntuu epäreilulta. Se on sitä.

Some antaa vertailulle loputtomasti materiaalia
Sosiaalinen media ei aiheuttanut vertailua, mutta se tekee siitä todella helppoa.

Puhelimen näytölle mahtuu muutamassa minuutissa kymmeniä onnistumisia: uusi työpaikka, parisuhde, matka, valmistuminen, uusi koti tai onnistunut treeni.

Harvempi julkaisee epäonnistuneen kokeen, huonosti menneen työpäivän tai sen illan, jolloin olo on yksinäinen ja tulevaisuus täysin auki.

Kun näet jatkuvasti muiden kohokohtia mutta oman elämäsi kokonaan, mieli voi helposti päätellä, että kaikilla muilla menee paremmin.

Entä jos toisen onnistuminen tuntuu pahalta?
Kaveri pääsee opiskelemaan tai saa työpaikan, jota itsekin halusit. Olet hänen puolestaan iloinen, mutta samaan aikaan jossain tuntuu ikävältä.

Miksi mä en ole tuolla?

Siitä ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa.

Kateus tai vertailu voi joskus kertoa siitä, että jokin asia on sulle tärkeä. Silloin voit kokeilla vaihtaa kysymystä.

Sen sijaan että kysyt: “Miksi sillä on toi ja mulla ei?”, kysy: “Mitä toi kertoo siitä, mitä mä itse haluaisin?”

Ehkä haluat saman asian. Ehkä kaipaat muutosta. Tai ehkä huomaat tavoittelevasi jotain lähinnä siksi, että muutkin tavoittelevat sitä.

Siirrä katse takaisin omaan elämääsi
Vertailusta ei tarvitse päästä kokonaan eroon. Sen sijaan kannattaa huomata, milloin se alkaa vetää omaa oloa alaspäin.

Voit kysyä itseltäsi: Mitä oikeastaan tiedän tämän ihmisen elämästä?

Tai verrata itseäsi välillä siihen, missä itse olit vuosi sitten. Mitä olet oppinut? Missä olet rohkeampi? Mikä on muuttunut?

Jos jokin sometili saa sut toistuvasti tuntemaan, ettet riitä, sen seuraamista ei myöskään tarvitse jatkaa vain siksi, että “pitäisi kestää”.

Oma suunta löytyy vähitellen
Harva löytää oman juttunsa yhdellä täydellisellä päätöksellä.

Työpaikka vaihtuu. Opiskelusuunnitelma muuttuu. Harrastus jää. Jokin kokeilu osoittautuu vääräksi ja toinen yllättäen oikeaksi.

Kaikki tämä kuuluu elämään.

Maailmassa tulee aina olemaan joku, joka löytää oman alansa aiemmin, tienaa enemmän, juoksee nopeammin tai näyttää ulospäin varmemmalta.

Se ei tarkoita, että sinä olisit myöhässä.

Kun seuraavan kerran tuntuu siltä, että kaikilla muilla menee paremmin, muista: näet vain pienen osan heidän elämästään, mutta lähes kaiken omastasi.

Se ei ole kovin reilu vertailu.

Jos vertailu saa sut epäilemään jatkuvasti itseäsi
Jos muiden tekemiset alkavat vaikuttaa paljon siihen, miten näet itsesi tai omat valintasi, Nuoren Mielen ensikäynnillä voit jäsentää tilannettasi mielen asiantuntijan kanssa ja pohtia, mikä juuri sulle on tärkeää.

→ Tutustu Nuoren Mielen ensikäyntiin

Lue myös

• Miksi en luota itseeni?
• Entä jos epäonnistun?
• Entä jos ihan ok riittää?

Eivätkö asiat pysy päässä, unohdatko jatkuvasti kaikkea tärkeää ja joudutko sen vuoksi usein pyytelemään anteeksi? Tämä on ihan inhimillistä, varsinkin jos elämässä on vähän ruuhkaa ja kaikenlaista muistettavaa on paljon. Toiset meistä pystyvät keskittymään ja painamaan asioita mieleensä toisia helpommin, mutta kaikki voivat päästä vähän helpommalla, kun kaikkea ei yritä pitää omassa päässä.

Laita tärkeät asiat muistiin saman tien
Kaikki tärkeät asiat kannattaa laittaa mahdollisimman tarkasti muistiin heti eikä odottaa sopivaa hetkeä. Jotkut tykkäävät käyttää paperikalenteria ja muistikirjaa. Toiset käyttävät puhelimen kalenteria, muistutuksia tai tehtävälistaa. Sillä ei oikeastaan ole väliä, mikä tapa on paras yleisesti. Tärkeämpää on löytää systeemi, jota itse oikeasti käyttää.

Pidä muistettavat asiat yhdessä paikassa
Jos muistilappuja ja asioita on monessa paikassa, ne hukkuvat helposti. Jos käytössä on monta eri kalenteria, voi käydä niin, ettei missään niistä ole kaikkia merkintöjä. Eli jos mahdollista, valitse yksi sinulle sopiva paikka, johon kokoat asiat, jotka pitää muistaa.

Kaikkea ei tarvitse muistaa. Riittää, että muistat, mistä tarkistat. Merkitse kalenteriin myös se, milloin aiot tehdä asian
Pelkkä tieto siitä, että jotain pitäisi tehdä, ei aina riitä. Jos kummilapsen synttärit ovat viikonloppuna, voit merkitä kalenteriin jo arkipäivälle, milloin käyt hankkimassa lahjan. Näin asia ei jää viime tippaan. Sama toimii opinnoissa. Jos tenttiin pitäisi lukea, merkitse kalenteriin hyvissä ajoin aikaa lukemiselle. Ja töissä tehtävä, johon pitäisi palata “jossain vaiheessa”, kannattaa varata kalenteriin oikeaksi ajaksi: esimerkiksi torstaina klo 14 teen tämän loppuun. Jos suunnitelma ei toteudukaan juuri sinä päivänä, merkinnän voi siirtää. Tärkeintä on, ettei tehtävä jää vain pyörimään mieleen.

Kaikkea ei voi muistaa – eikä tarvitsekaan
Kaikkea ei aina voi mitenkään muistaa.

Hyvällä kalenterin ja muistutusten käytöllä voi kuitenkin vähentää turhaa säheltämistä, viime hetken paniikkia ja sitä pahaa mieltä, joka unohtamisesta helposti seuraa. Kalenteri, muistutus tai lista ei ole merkki siitä, että sun pitäisi olla parempi muistamaan. Ne ovat keinoja tehdä arjesta itselle vähän helpompaa. Sen vuoksi niiden käyttöä kannattaa opetella.

Jos arjen asiat tuntuvat olevan jatkuvasti levällään
Jos muistettavia asioita on niin paljon, että arki alkaa tuntua jatkuvalta selviytymiseltä, Nuoren Mielen ensikäynnillä voit jäsentää tilannettasi mielen asiantuntijan kanssa ja pohtia, mikä voisi helpottaa juuri sun arkea.

→ Tutustu Nuoren Mielen ensikäyntiin

Lue myös
·       Miksi aloittaminen tuntuu joskus niin vaikealta?

·       Mitä tehdä, kun kaikki pienet asiat kasaantuvat?

·       Voisiko arjesta tehdä helpompaa sen sijaan, että yrittäisit enemmän?

Jos epäonnistumisen pelolla olisi kasvot, se voisi muistuttaa hyvin armotonta esihenkilöä. Sellaista, joka vaatii jatkuvasti enemmän, mutta ei juuri koskaan ole tyytyväinen. Juuri silloin, kun olisit tekemässä jotain tärkeää, se alkaa varoitella:

“Älä mene. Et kuitenkaan onnistu. Entä jos nolaat itsesi? Entä jos muut huomaavat, ettet olekaan niin hyvä kuin luulevat?”

Tämä sisäinen esihenkilö yrittää tavallaan suojella sua pettymykseltä, häpeältä ja torjutuksi tulemiselta. Samalla se voi kuitenkin estää tekemästä asioita, joita oikeasti haluaisit.

Ehkä et uskalla hakea opiskelemaan alaa, josta olet haaveillut. Kiinnostava työhakemus jää lähettämättä, koska ajattelet, ettei sua kuitenkaan valita. Tai haluaisit tutustua uusiin ihmisiin, mutta pysyt mieluummin tutussa ja turvallisessa.

Ulospäin voi näyttää siltä, ettei ihminen edes yritä. Todellisuudessa taustalla voi olla voimakas pelko siitä, mitä tapahtuisi, jos yrittäisi eikä onnistuisikaan.

Pelko ei itsessään ole ongelma
Pelko on tärkeä tunne. Sen tehtävä on suojella meitä oikeilta vaaroilta. Hankalammaksi tilanne muuttuu silloin, kun mieli alkaa nähdä vaaran myös tilanteessa, jossa kyse ei ole turvallisuudesta vaan mahdollisuudesta epäonnistua.

Silloin työhaastattelu, koe, esiintyminen tai uuden ihmisen lähestyminen voi tuntua paljon suuremmalta riskiltä kuin se oikeasti on.

Mitä epäonnistumisessa oikeastaan pelkää?
Usein kyse ei ole vain itse epäonnistumisesta. Harva pelkää huonoa koenumeroa pelkän numeron vuoksi. Paljon kipeämmältä voi tuntua ajatus siitä, mitä numero muka kertoo itsestä:

Olenko tarpeeksi hyvä? Olenko tarpeeksi fiksu? Riitänkö minä?

Sama voi tapahtua töissä tai ihmissuhteissa. Yksi moka, hylätty työhakemus tai vastaamatta jäänyt viesti alkaa mielessä kertoa jotain koko ihmisestä, vaikka todellisuudessa kyse on yhdestä tilanteesta.

Tähän vaikuttavat myös aiemmat kokemukset. Jos virheisiin on kiinnitetty paljon enemmän huomiota kuin onnistumisiin tai olet oppinut, että hyväksyntä pitää ansaita hyvillä suorituksilla, epäonnistuminen voi alkaa tuntua uhkalta omalle arvolle.

Muista, että muista näkyy vain osa
Kun ympärillä näkyvät muiden onnistumiset, voi helposti tuntua siltä, että itse on ainoa, joka pelkää mokaavansa. Harvemmin näemme hylättyjä hakemuksia, epäonnistuneita kokeita, yksinäisiä iltoja tai kaikkea sitä epävarmuutta, joka on voinut tulla ennen onnistumista.

Todellisuudessa rohkealta ja itsevarmalta näyttävä ihminen voi aivan yhtä hyvin pelätä epäonnistumista. Sitä ei vain välttämättä näe ulospäin.

Pelko voi myös käskeä odottamaan
Armoton esihenkilö ei aina sano suoraan: “Älä tee sitä.” Se voi kuulostaa paljon järkevämmältä:

“Valmistaudu vielä vähän.”

“Lähetä hakemus ensi viikolla.”

“Sano mielipiteesi vasta, kun olet ihan varma.”

Hetkeksi olo helpottaa. Myöhemmin sama ääni saattaa sanoa: “Nyt on jo liian myöhäistä. Olisit tehnyt aiemmin.” Ensin pelko käskee odottamaan ja sitten moittii odottamisesta. Näin se voi vähitellen alkaa rajata sitä, mitä uskallat kokeilla.

Epäonnistumisen pelosta ei tarvitse päästä kokonaan eroon. Tärkeämpää on huomata, milloin se alkaa tehdä päätöksiä sun puolesta.

Seuraavaksi
Lue myös: “Miten uskaltaa yrittää, vaikka pelkää epäonnistuvansa?” Siinä katsotaan, miten pelkoa voi lähestyä ilman, että itseään tarvitsee pakottaa tai odottaa täydellistä itsevarmuutta.

Jos epäonnistumisen pelko alkaa rajoittaa elämää
Jos huomaat jättäväsi jatkuvasti asioita tekemättä pelon vuoksi, Nuoren Mielen ensikäynnillä voit jäsentää ajatuksiasi mielen asiantuntijan kanssa ja pohtia, mikä voisi auttaa.

→ Tutustu Nuoren Mielen ensikäyntiin

Lue myös

• Miten uskaltaa yrittää, vaikka pelkää epäonnistuvansa?
• Miksi en luota itseeni?
• Miksi tuntuu, että kaikilla muilla menee paremmin?

Moni ajattelee, että rohkeat ihmiset eivät pelkää epäonnistumista. Todellisuudessa lähes kaikki pelkäävät joskus. Ero ei yleensä ole siinä, kuka pelkää ja kuka ei, vaan siinä, miten pelkoon suhtautuu.

Jos odottaa hetkeä, jolloin epävarmuus katoaa kokonaan, voi joutua odottamaan pitkään. Harva tietää varmasti onnistuvansa ennen kuin kokeilee. Ensimmäiseen työpäivään, pääsykokeeseen, uuteen harrastukseen tai esiintymiseen kuuluu usein epävarmuutta.

Rohkeus ei tarkoita varmuutta onnistumisesta. Se tarkoittaa sitä, että uskaltaa toimia, vaikka lopputulosta ei vielä tiedä.

Sun ei tarvitse vain “ottaa itseäsi niskasta kiinni”
Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi pakottaa itsensä suoraan tilanteeseen, joka tuntuu ylivoimaiselta. Neuvo “poistu vain mukavuusalueelta” kuulostaa helpolta, mutta harvoin auttaa, jos epäonnistuminen pelottaa oikeasti paljon.

Pelkoa ei voi käskeä pois. Parempi lähtökohta on usein riittävän pieni askel.

Jos esiintyminen jännittää, ensimmäinen askel voi olla mielipiteen sanominen pienessä ryhmässä. Jos uusien ihmisten tapaaminen pelottaa, voit aloittaa yhdestä keskustelusta. Jos työhakemuksen lähettäminen tuntuu isolta, avaa ensin hakemus ja viimeistele yksi kohta.

Kun huomaat selvinneesi yhdestä tilanteesta, seuraava voi tuntua jo vähän helpommalta. Vähitellen itseluottamus ei synny siitä, että pelko katoaa, vaan siitä, että huomaat pärjääväsi sen kanssa.

Itseluottamus tulee usein vasta yrittämisen jälkeen
Moni ajattelee, että ensin pitäisi saada lisää itseluottamusta ja vasta sitten uskaltaa kokeilla. Usein järjestys menee toisinpäin: ensin kokeilet, sitten huomaat pärjänneesi ja vasta sen jälkeen luottamus omaan selviytymiseen alkaa vahvistua.

Siksi kaiken ei tarvitse onnistua ensimmäisellä yrittämällä. Oppiminen näyttää lähes aina vähän sotkuiselta. Harva saa ensimmäisen hakemansa työpaikan. Kaikki eivät pääse haluamaansa opiskelupaikkaan ensimmäisellä kerralla. Ihmissuhteissakin tulee väärinymmärryksiä ja pettymyksiä.

Ne eivät kerro sun arvosta. Ne kertovat siitä, että elämässä kaikkea ei voi hallita etukäteen.

Huomaatko virheet helpommin kuin onnistumiset?
Jos vaadit itseltäsi, että kaiken pitäisi onnistua, onnistumisista tulee helposti itsestäänselvyyksiä mutta virheet huomaat heti. Silloin mieli toimii taas kuin armoton esihenkilö: jokainen puute huomataan, mutta kaikki se, mikä meni hyvin, ohitetaan.

Siksi kannattaa välillä pysähtyä huomaamaan myös se, missä toimit rohkeasti tai sait jotain aikaan - vaikka lopputulos ei olisi ollut täydellinen.

Mitä menettäisit, jos et koskaan yrittäisi?
Jos annat epäonnistumisen pelon päättää aina puolestasi, saatat menettää mahdollisuuden kiinnostavaan työhön, opiskelupaikkaan, uuteen ystävään tai harrastukseen, josta olisi voinut tulla sulle tärkeä.

Tai mahdollisuuden huomata, että omat kykysi riittävät paljon pidemmälle kuin ajattelit.

Epäonnistumisen pelosta ei tarvitse päästä kokonaan eroon. Tavoite on ennemmin se, että alat tunnistaa armottoman esihenkilön äänen - eikä sun tarvitse totella sitä joka kerta.

Jos pelko tekee yrittämisestä jatkuvasti vaikeaa
Jos epäonnistumisen pelko estää sua toistuvasti tekemästä asioita, joita oikeasti haluaisit, Nuoren Mielen ensikäynnillä voit sanoittaa ajatuksiasi mielen asiantuntijan kanssa ja pohtia, mikä voisi olla sopivan pieni seuraava askel.

→ Tutustu Nuoren Mielen ensikäyntiin

Lue myös

• Miksi epäonnistuminen pelottaa?
• Miksi en luota itseeni?
• Miksi tuntuu, että kaikilla muilla menee paremmin?

Välillä meiltä vaaditaan tosi paljon, eikä kukaan voi onnistua koko ajan.

Ympärillä ihmiset kertovat mielellään siitä, mikä meni hyvin. Harvemmin kuulee epäonnistuneesta kokeesta, hylätystä työhakemuksesta, työpäivästä joka meni ihan penkin alle tai asioista, jotka jopa hävettävät.

Niitä hetkiä on silti ihan kaikilla.

Omassa elämässä voi myös tulla vastaan vaiheita, joissa osaaminen ja voimavarat ovat koetuksella. Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, mutta siihen voi, miten kohtelee itseään silloin kun ei jaksa tai pysty parhaimpaansa.

Huomaatko myös sen, missä onnistuit?
Saitko tentistä surkean arvosanan?

Menit silti paikalle ja teit kokeen, vaikka et ehkä ollut varma osaamisestasi. Jos pääsit läpi, se vie sua silti kohti valmistumista.

Tai ehkä työpäivä ei mennyt täydellisesti, mutta hoidit yhden vaikean keskustelun, kysyit apua tai sait tärkeän asian valmiiksi.

Vaikeassa vaiheessa onnistuminen voi olla paljon pienempi asia: nousit sängystä, söit jotain, kävit suihkussa, vastasit yhteen viestiin tai hoidit yhden asian, jota olit pitkään siirtänyt.

Moni onnistuminen jää huomaamatta vain siksi, ettei sitä pidä tarpeeksi suurena laskettavaksi.

Joskus rimaa saa laskea
Kaikkea ei tarvitse tehdä parhaalla mahdollisella tavalla.

Huonolla arvosanalla läpäisty tentti vie silti eteenpäin. Työtehtävän ei aina tarvitse olla täydellinen, jos hyvä ja valmis riittää. Ja joskus on tärkeämpää syödä jotain kuin valmistaa täydellinen ateria.

Kun voimia on vähän, voi kysyä:

Mikä tässä tilanteessa olisi riittävän hyvä?

Se ei tarkoita luovuttamista tai sitä, ettei saisi tavoitella itselleen tärkeitä asioita.

Se tarkoittaa, ettei kaikkea tarvitse tehdä täydellisesti, samaan aikaan ja täydellä teholla.

Kaikessa ei tarvitse loistaa yhtä aikaa
Jos opinnot vievät nyt paljon energiaa, koti ei ehkä ole täydellisessä järjestyksessä.

Jos töissä on kiireinen vaihe, harrastuksiin voi jäädä vähemmän aikaa.

Jos elämässä tapahtuu jotain raskasta, jo tavallisen arjen hoitaminen voi olla iso saavutus.

Kukaan ei voi loistaa koko ajan kaikilla elämänalueilla eikä kaikkea tarvitse saavuttaa heti.

Joskus suurinta viisautta on tehdä jokin asia vähän sinne päin – ja todeta, että tässä tilanteessa se riittää.

Jos tuntuu, ettei mikään mitä teet riitä
Jos vaadit itseltäsi jatkuvasti enemmän tai onnistumisia on vaikea huomata, Nuoren Mielen ensikäynnillä voit jäsentää tilannettasi mielen asiantuntijan kanssa ja pohtia, mistä paineet tulevat ja mikä voisi helpottaa niitä.

→ Tutustu Nuoren Mielen ensikäyntiin

Lue myös

• Miksi en luota itseeni?
• Miksi epäonnistuminen pelottaa?
• Miten uskaltaa yrittää, vaikka pelkää epäonnistuvansa?

Jos arki tuntuu nyt pääosin hyvältä, sitä ei tarvitse alkaa väkisin parantaa. Sen sijaan voi olla hyödyllistä huomata, mikä juuri nyt toimii.

Usein hyvinvointi rakentuu aika tavallisista asioista: riittävästä unesta, ihmisistä joiden kanssa on hyvä olla, mielekkäästä tekemisestä, sopivasta määrästä lepoa ja siitä, ettei koko ajan tarvitse suorittaa.

Huomaa, mikä tekee sulle hyvää

Hyvinä aikoina omia toimivia juttuja ei välttämättä edes huomaa. Ne ovat vain osa arkea.
Voit miettiä esimerkiksi:

Milloin sun on yleensä hyvä olla?
Keiden ihmisten seurassa voit olla rennosti oma itsesi?
Mitkä jutut auttavat palautumaan koulusta, opinnoista tai töistä?
Mitkä arjen rutiinit helpottavat sun elämää?
Mihin haluat käyttää aikaa, vaikka elämä olisi kiireistä?

Kaikilla vastaukset ovat erilaisia. Tarkoitus ei ole löytää täydellistä hyvinvointirutiinia, vaan tunnistaa sun omasta arjesta ne asiat, joista kannattaa pitää kiinni.

Kaikkea hyvää ei kannata ensimmäisenä karsia

Kun elämässä tulee kiireisempi vaihe, ensimmäisenä saattavat jäädä pois juuri ne asiat, jotka auttavat jaksamaan: uni lyhenee, kavereita näkee vähemmän, harrastukset jäävät tai vapaa-aika täyttyy hoidettavista asioista. Kaikesta ei tietenkään voi aina pitää kiinni samalla tavalla. Mutta voi olla hyvä tunnistaa yksi tai kaksi asiaa, joista et haluaisi luopua kokonaan silloinkaan, kun tekemistä on paljon.Se voi olla vaikka ilta ilman menoja, treenit kerran viikossa, yhteinen lounas kaverin kanssa tai riittävä aika nukkumiselle.

Hyvä arki ei tarkoita täydellistä arkea

Vaikka sulla menisi nyt hyvin, välillä saa silti väsyttää, ärsyttää tai ahdistaa. Huono päivä ei tarkoita, että tasapaino olisi kadonnut.
Oleellisempaa on kokonaisuus: palaudutko kuormituksesta, löytyykö elämästä asioita joista nautit ja tuntuuko arki suurimman osan ajasta omalta? Jos vastaus on useimmiten kyllä, siinä on jo paljon sellaista, mistä kannattaa pitää kiinni.

Ja jos tilanne joskus muuttuu

Omaa oloa ei tarvitse tarkkailla jatkuvasti. Mutta omien toimivien asioiden tunnistamisesta on hyötyä myös myöhemmin.
Kun tiedät, mikä yleensä auttaa sua voimaan hyvin, voi olla helpompi huomata myös se hetki, jolloin jotain alkaa jäädä liian vähälle.
Kaikkea ei tarvitse korjata. Jos jokin toimii, senkin saa huomata – ja siitä kannattaa pitää kiinni.

Ahdistuksen keskellä ensimmäinen ajatus voi olla: Miten saan tämän loppumaan? Tekisi mieli päästä pois tilanteesta, perua huominen meno, jättää esitys pitämättä tai keksiä jokin tapa varmistaa, ettei mitään ikävää tapahdu. Se on ymmärrettävää. Kun olo tuntuu pahalta, siitä haluaa eroon.

Mutta kaikkea ahdistusta ei tarvitse ratkaista heti.

Huomaa ensin, mitä ahdistus saa sut tekemään
Ahdistus voi näkyä esimerkiksi siinä, että:

• jätät menemättä paikkaan, joka jännittää
• lykkäät vaikeaa viestiä tai puhelua
• vältät puhumista palaverissa tai tunnilla
• perut tapaamisen viime hetkellä
• tarkistat saman asian monta kertaa, jotta saisit varman olon.

Välttäminen voi helpottaa nopeasti. “Huh, mun ei tarvitsekaan mennä.” Siksi sitä tekee helposti uudelleen. Ongelma on, että samalla mieli voi oppia: “toi tilanne oli niin vaarallinen, että sitä piti vältellä.” Seuraavalla kerralla kynnys voi olla vielä vähän korkeampi.

Kokeile pienempää askelta täydellisen välttämisen sijaan
Tarkoitus ei ole pakottaa itseäsi suoraan kaikkein vaikeimpaan tilanteeseen. Jos työpalaverissa puhuminen ahdistaa, ensimmäinen askel voi olla yhden kysymyksen esittäminen. Jos yksin bussilla kulkeminen pelottaa, voit aloittaa lyhyestä tutusta matkasta. Jos koulussa esitelmän pitäminen jännittää, voit harjoitella ensin yhdelle ihmiselle. Tavoite ei ole se, ettei jännittäisi. Tavoite on huomata, että pystyt tekemään asioita myös silloin, kun vähän ahdistaa. Kun kokemuksia kertyy, mieli saa vähitellen uusia todisteita siitä, ettei jokainen ahdistava tilanne ole vaarallinen.

Katso myös, mikä saattaa lisätä kierroksia
Jos olo on muutenkin levoton, suuret määrät kofeiinia voivat voimistaa sitä. Kahvi, energiajuomat tai muut kofeiinipitoiset juomat eivät aiheuta kaikkea ahdistusta, mutta jos huomaat sydämen hakkaavan ja olon olevan jatkuvasti ylivirittynyt, niiden määrää voi olla hyvä kokeilla vähentää. Myös alkoholi tai muut päihteet voivat tuntua hetkellisesti helpottavan oloa, mutta ne eivät ole hyvä tapa hoitaa ahdistusta ja voivat pidemmän päälle vaikeuttaa sitä.

Älä anna ahdistuksen päättää kaikkea puolestasi
Joskus huomaamattaan alkaa rakentaa elämää sen mukaan, mitä ei halua tuntea.

En mene sinne, koska voi ahdistaa.
En hae tuota paikkaa, koska voin mokata.
En sano mitään, koska voin nolata itseni.

Yksi vältetty asia ei muuta elämää. Mutta jos niitä alkaa tulla paljon, oma maailma voi vähitellen pienentyä. Siksi hyvä kysymys on: Onko jotain, mitä haluaisin tehdä, mutta ahdistus on alkanut estää mua? Siitä voi löytyä juuri sopiva pieni kohta, josta aloittaa.

Jos ahdistus alkaa rajoittaa arkea
Jos ahdistus vaikuttaa jatkuvasti uneen, opiskeluun, töihin, ihmissuhteisiin tai siihen, mihin uskallat mennä ja mitä uskallat tehdä, sen kanssa ei tarvitse pärjätä yksin. Nuoren Mielen ensikäynnillä voit käydä tilannettasi läpi mielen asiantuntijan kanssa ja pohtia, mikä voisi auttaa juuri sun tilanteessa.

→ Tutustu Nuoren Mielen ensikäyntiin

Lue myös

• Miksi mua ahdistaa, vaikka mitään pahaa ei juuri nyt tapahdu?
• Miksi alan vältellä asioita, jotka ahdistavat?
• Miksi jokin asia voi pelottaa ihan liikaa?

Jos ihminen mukautuu pitkään eri tilanteisiin, hän voi vähitellen menettää yhteyden omiin tarpeisiinsa ja tunteisiinsa. Kun omaa ääntä ja tarpeitaan väheksyy pitkään, voi olla vaikeaa tavoittaa, mitä itse haluaa, mistä pitää tai mikä tuntuu hyvältä. Tämä voi näkyä esimerkiksi niin, että kysymykseen ”Mitä sinä haluaisit?” vastaa automaattisesti: ”Ihan sama.” Tai huomaa tekevänsä valintoja sen perusteella, mikä sopii muille, vaikka jokin toinen vaihtoehto tuntuisi omalta. Sama voi tapahtua kaveriporukassa, opinnoissa tai töissä.

Yksinäisyys ei siis aina johdu siitä, ettei kukaan ymmärtäisi sinua. Joskus se liittyy siihen, että olet oppinut olemaan niin monenlainen eri ihmisille, että oma ääni on jäänyt taustalle.

Mitä minä oikeastaan ajattelen, tunnen tai toivon?
Ensimmäinen askel ei välttämättä ole uusien ystävien etsiminen. Muutos voi lähteä uskalluksesta olla nykyisissä ihmissuhteissa enemmän oma itsensä. Tai oikeastaan se lähtee vielä kauempaa: itseensä tutustumisesta. Mitä minä ajattelen, tunnen tai toivon? Joskus voi olla vaikeaa itsekään tietää, mitä tuntee tai haluaa. Silloin voi pelata aikaa. Voi sanoa: ”Minun täytyy miettiä tätä hetki.” tai ”Sopiiko, että palaan tähän pian?” Näin saat aikaa miettiä ja kysyä itseltäsi, mitä oikeasti tahdot tai tarvitset.

Kaikesta voi puhua, sanotaan. Se on aika vahva väite. Voit kuitenkin testata ajatusta vaikka hiljaa mielessäsi: Miten sanoisin tämän ajatukseni, jos sanoisin sen?

Aina ei tarvitse vastata ”ihan sama”
Kuvitellaan tilanne, jossa ystävät suunnittelevat viikonlopun menoja. Kaikki muut ovat innostuneita, mutta itse olet väsynyt etkä oikeastaan haluaisi lähteä. Mieli voi ohjata kovin mustavalkoisesti kahteen suuntaan: Joko lähden muiden mukaan ja olen hyvä tai en lähde ja olen huono. Mutta onko muita vaihtoehtoja? Sellaisia, jotka olisivat hyviä sekä sinulle että muille? Voisitko sanoa esimerkiksi: ”Olen hurjan väsynyt. Olisiko ok, jos lepään hetken ja liityn seuraan vähän myöhemmin?” Omien ajatusten ja tunteiden näyttäminen ja sanoittaminen voi tuntua pelottavalta. Sitä ei kuitenkaan tarvitse tehdä kerralla.

Tarvitaan itseensä tutustumista, rohkeutta sanoittaa omia ajatuksia ja myös kärsivällisyyttä, sillä muutos harvoin tapahtuu hetkessä.

Joskus yhteys alkaa hyvin pienestä asiasta
Ole itsellesi armollinen. Joskus yhteys alkaa yhdestä viestistä tai hetkestä, jossa uskaltaa olla hieman aidompi kuin tavallisesti. Ja joskus huomaa, ettei yksinäisyyttä vähennä eniten se, että ympärillä on enemmän ihmisiä. Sitä vähentää se, että jonkun seurassa ei tarvitse kadottaa itseään.

Yksinäisyys ei ole merkki siitä, että sinussa olisi jotain vialla. Se on usein merkki siitä, että kaipaat jotain hyvin inhimillistä: tunnetta siitä, että saat olla oma itsesi ja että joku todella kohtaa sinut sellaisena.

Jos oman äänen löytäminen tuntuu vaikealta
Jos huomaat mukautuvasi jatkuvasti muihin tai sinun on vaikea tunnistaa, mitä itse ajattelet, tunnet tai tarvitset, Nuoren Mielen ensikäynnillä voit jäsentää tilannettasi mielen asiantuntijan kanssa.

→ Tutustu Nuoren Mielen ensikäyntiin

Lue myös

• Miksi olen yksinäinen, vaikka ympärillä on ihmisiä?
• Miten ottaa yhteyttä kaveriin, kun siitä on kulunut liian kauan?
• Mistä löytää uusia ihmisiä aikuisena?

Joskus tietää ihan hyvin, mitä pitäisi tehdä. Pitäisi avata se koulutehtävä. Vastata sähköpostiin. Maksaa lasku. Aloittaa työjuttu. Viedä roskat tai laittaa pyykit koneeseen. Silti ei vain aloita. Sen sijaan tekee jotain aivan muuta, selaa puhelinta tai huomaa pari tuntia myöhemmin miettivänsä samaa tekemätöntä asiaa. Se ei aina tarkoita sitä, ettet yrittäisi tarpeeksi. Jos pää yrittää pitää monta asiaa hallussa yhtä aikaa, jo liikkeelle lähteminen voi muuttua yllättävän vaikeaksi.

Jos tehtävä tuntuu isolta, aloittaminenkin tuntuu isolta
“Kirjoita essee” on aika iso tehtävä. Samoin “hoida veroasiat”, “siivoa asunto” tai “tee työprojekti valmiiksi”. Vaikka tehtävä olisi periaatteessa tuttu, mielessä siihen voi liittyä monta vaihetta yhtä aikaa. Pitäisi päättää, mistä aloittaa, mitä tarvitsee, missä järjestyksessä asiat tehdään ja kuinka kauan kaikkeen menee. Silloin voi käydä niin, ettei mikään vaihe käynnisty. Ja mitä pidempään asia odottaa, sitä suuremmalta se alkaa tuntua.

Tee seuraavasta askeleesta naurettavan pieni
Älä mieti koko tehtävää.

Mieti vain:
Mikä on ensimmäinen konkreettinen asia, jonka voisin tehdä viidessä minuutissa?

Jos pitäisi kirjoittaa koulutehtävä, avaa tiedosto.
Jos pitäisi hakea työpaikkaa, etsi ilmoitus uudestaan.
Jos sähköpostiin vastaaminen on jäänyt, kirjoita ensimmäinen lause.
Jos koti on kaaoksessa, kerää ensin vain pöydällä olevat tavarat yhteen paikkaan.

Avaaminen, yhden viestin lähettäminen tai tavaroiden kerääminen yhteen paikkaan riittää aluksi.
Aloittamisen jälkeen seuraava askel on usein helpompi. Vaikeinta voi olla juuri siirtyminen siitä, ettei tee mitään, siihen että tekee jotain. Kun ensimmäinen pieni vaihe on tehty, tehtävä ei ole enää vain yksi iso möykky mielessä. Olet jo liikkeellä. Se ei tarkoita, että kaikki pitäisi sen jälkeen tehdä loppuun. Joskus yksi pieni askel on tarpeeksi. Voit jatkaa myöhemmin.

Älä tee aloittamisesta tarpeettoman vaikeaa
Jos jokin sama asia tökkii jatkuvasti, ei aina kannata miettiä, miten saisit itsesi vain yrittämään kovempaa. Kannattaa kysyä: Voisinko tehdä tästä jotenkin helpompaa? Jos aamulla tavarat ovat aina hukassa, niille voi tehdä vakipaikan. Jos töiden aloittaminen kotona takkuaa, tarvittavat välineet voi jättää valmiiksi. Jos koulutehtävän tekeminen yksin ei onnistu, voisiko sitä mennä tekemään kirjastoon tai yhdessä jonkun kanssa?

Pieni muutos ympäristössä tai tavassa tehdä asia voi ratkaista yllättävän paljon.

Jos aloittaminen tökkii jatkuvasti
Jos viestit, laskut, koti sekä koulu- tai työasiat kasaantuvat niin, että arki tuntuu jatkuvalta selviytymiseltä, Nuoren Mielen ensikäynnillä voit jäsentää tilannettasi mielen asiantuntijan kanssa ja miettiä, mikä voisi tehdä arjesta helpompaa.

→ Tutustu Nuoren Mielen ensikäyntiin

Lue myös

• Miten muistaa tärkeät asiat ilman, että yrittää pitää kaikkea päässä?
• Mitä tehdä, kun kaikki pienet asiat kasaantuvat?
• Voisiko arjesta tehdä helpompaa sen sijaan, että yrittäisit enemmän?

Välttämiskäyttäytyminen tarkoittaa sellaisten asioiden ja tilanteiden välttelyä, joihin liittyy ahdistusta, pelkoa, epävarmuutta tai muita epämiellyttäviä tunteita. Se on tuttua meille kaikille. Harva menee vapaaehtoisesti kohti jotain, mikä tuntuu vaikealta. Välttely voi näkyä myös vitkasteluna. Tärkeä koulutehtävä, työhön liittyvä päätös tai vaikka työnhaku voi siirtyä päivästä toiseen, jos taustalla on esimerkiksi epäonnistumisen tai sen pelko, ettei suoriudu tarpeeksi hyvin.

Välttely helpottaa – mutta vain hetkeksi
Jos jokin ahdistaa, sen välttäminen voi tuntua toimivalta ratkaisulta. Et mene tilanteeseen → ahdistus helpottaa.
Ongelma on, että pitkällä aikavälillä välttelyyn liittyy kolme tärkeää asiaa.

1. Pelko voi vahvistua. Kun vältät jotain uudestaan ja uudestaan, mieli voi oppia: “Koska tätä pitää vältellä, sen täytyy olla vaarallista.” Pelko lisää välttelyä ja välttely vahvistaa pelkoa.

2. Kaikkea ei voi vältellä loputtomiin. Pelottava asia voi tulla vastaan yllättäen. Jos olet lähestynyt sitä vähitellen jo aiemmin, tilanteessa voi olla helpompi säilyttää toimintakyky. Tavoite ei ole alkaa pitää asiasta, jota pelkäät, vaan pystyä toimimaan siitä huolimatta.

3. Elämä voi alkaa kaventua. Ensin vältät yhtä paikkaa tai tilannetta. Sitten toista. Vähitellen pelko voi alkaa vaikuttaa siihen, missä opiskelet, millaista työtä haet, miten liikut, keitä tapaat tai mitä teet vapaa-ajalla.

Välillä saa myös valita helpomman vaihtoehdon
Yhdet väliin jääneet juhlat, siirretty tehtävä tai päätös jäädä kotiin eivät ole ongelma. Välillä saa sanoa ei, levätä ja jättää jotain tekemättä. Oleellista on huomata, onko välttelystä tulossa toistuva tapa juuri niiden asioiden kohdalla, jotka olisivat sulle tärkeitä.

Kysy itseltäsi:

Mistä olisin jäänyt paitsi, jos olisin aina antanut pelon päättää?

Alkuperäisen artikkelin harjoituksessa tätä tarkastellaan koulun, työn, vapaa-ajan, paikkojen ja tärkeiden ihmissuhteiden kautta. Ajatus on pysäyttävä: välttämisessä ei lopulta ole kyse vain yhdestä väliin jäävästä tilanteesta, vaan siitä, kuinka paljon tilaa ahdistus saa päättää sun elämästä.

Jos välttely alkaa rajoittaa arkea
Jos huomaat jättäväsi pelon tai ahdistuksen vuoksi jatkuvasti tekemättä asioita, joita oikeasti haluaisit tehdä, Nuoren Mielen ensikäynnillä voit jäsentää tilannetta mielen asiantuntijan kanssa ja miettiä, mistä olisi hyvä aloittaa.

→ Tutustu Nuoren Mielen ensikäyntiin

Lue myös

• Mitä voin tehdä, kun ahdistaa?
• Fobia – miksi jokin pelko voi tuntua niin voimakkaalta?
• Miksi mua ahdistaa, vaikka mitään pahaa ei juuri nyt tapahdu?

Pahastuisitko kovasti, jos joku tuttava ottaisi suhun yhteyttä pitkän ajan jälkeen ihan vaan kuullakseen, mitä sulle kuuluu ja pahoitellakseen, ettei ole ehtinyt vastata. Todennäköisesti et. Joskus yhteydenpito ystäviin jää arjen vaatimusten jalkoihin. Opinnot, työ, harrastukset ja kaikki muu vievät aikaa, ja yhtäkkiä edellisestä viestistä on kulunut viikkoja tai kuukausia.

Mitä pidempi aika yhteydenotosta on, sitä vaikeammalta se saattaa tuntua.

Saatat miettiä:
“Mitäköhän se ajattelee, kun en ole pitänyt yhteyttä?”
“Onkohan nyt jo liian myöhäistä laittaa viestiä?”

Suurin osa meistä kuitenkin ilahtuu kuullessaan, että joku ajattelee meitä ja haluaa olla tekemisissä kanssamme. Ja tämä koskee myös sun ystäviä ja tuttavia.

Viestin ei tarvitse olla mikään elämää suurempi asia
Yhteyden ottamiseen ei tarvita täydellistä avausta tai pitkää selitystä sille, miksi et ole kirjoittanut aikaisemmin. Voit vaikka lähettää kuvan, meemin tai jonkin jutun, joka muistutti toisesta ihmisestä tai jostain, mitä olette tehneet yhdessä.

Jos haluat, voit ehdottaa yhteistä tekemistä. Mutta ei ole pakko. Voit kertoa kaikki kuulumisesi. Mutta sitäkään ei ole pakko tehdä. Jos yhteydenotosta tekee liian suuren asian, se jää helposti kokonaan tekemättä.

Anna toiselle mahdollisuus vastata
Ei kannata käyttää hirveästi energiaa sen miettimiseen, mitä toinen yhteydenotosta ajattelee. Mukaville ihmisille kannattaa antaa mahdollisuus vastata sillä tavalla kuin he itse haluavat. Joskus vastaus tulee heti ja juttu jatkuu kuin aikaa ei olisi kulunutkaan. Joskus toinen vastaa lyhyesti tai vasta myöhemmin. Kaikki ihmissuhteet eivät myöskään pysy samanlaisina läpi elämän.

Elämäntilanteet muuttuvat. Koulu loppuu, opinnot vievät eri paikkakunnille, työpaikka vaihtuu ja arkeen tulee uusia ihmisiä ja asioita. Sen vuoksi osa elämän aikana rakennetuista suhteista saattaa jäädä vähitellen taka-alalle. Se on tavallista.

Ihmissuhteet tarvitsevat välillä vähän vaivannäköä
Ihmissuhteisiin kannattaa silti panostaa, sillä monelle meistä on tärkeää, että ympärillä on myös muita. Sen ei tarvitse tarkoittaa jatkuvaa yhteydenpitoa. Joskus riittää, että vastaat jotain pientä saamaasi viestiin tai lähetät tervehdyksen ihmiselle, jota olet viime aikoina ajatellut.

Ei sen tarvitse olla elämää suurempaa, jotta yhteys säilyy.

Jos yhteyden ottaminen tuntuu jatkuvasti vaikealta
Jos yksinäisyys, ulkopuolisuuden tunne tai ihmissuhteisiin liittyvät ajatukset painavat, Nuoren Mielen ensikäynnillä voit jäsentää tilannettasi mielen asiantuntijan kanssa ja pohtia, mikä voisi auttaa juuri nyt.

→ Tutustu Nuoren Mielen ensikäyntiin

Lue myös

• Miksi olen yksinäinen, vaikka ympärillä on ihmisiä?
• Mitä jos en uskalla olla muiden kanssa ihan oma itseni?
• Mistä löytää uusia ihmisiä aikuisena?

Koulussa kavereita syntyi joskus melkein vahingossa. Istuttiin samassa luokassa, nähtiin joka päivä ja jossain vaiheessa joku kysyi, lähtisitkö mukaan. Aikuisena tilanne voi olla erilainen. Opinnot saattavat olla hajallaan, töissä ihmiset vaihtuvat ja vanhat ystävät muuttavat toiselle paikkakunnalle tai elämäntilanteet menevät eri suuntiin. Samalla uusien ihmisten tapaaminen voi tuntua oudolta: missä niitä edes pitäisi tavata?

Jos nykyisistä porukoista ei tunnu löytyvän omantyyppisiä ihmisiä, se ei tarkoita, ettei niitä olisi.

Mene sinne, missä jotain yhteistä on jo valmiiksi
Uusiin ihmisiin tutustuminen on usein helpompaa silloin, kun tilanteessa on jo valmiiksi jotain, mistä puhua. Se voi olla harrastus, kiinnostuksen kohde, opinnot, työ, vapaaehtoistoiminta tai jokin muu tekeminen. Silloin ensimmäistä keskustelua ei tarvitse keksiä tyhjästä. Voit kysyä kurssista, kommentoida yhteistä tekemistä, jäädä juttelemaan työpäivän jälkeen tai kysyä, lähtisikö joku lounaalle.

Tarkoitus ei ole löytää paikkaa, jossa kaikki ihmiset tuntuvat heti omilta. Riittää, että annat itsellesi mahdollisuuden törmätä ihmisiin, joiden kanssa voisi olla jotain yhteistä.

Ystävyys syntyy harvoin yhdestä hyvästä keskustelusta
Uuteen ihmiseen tutustumisessa voi tulla helposti olo, että ensimmäisen kohtaamisen pitäisi heti klikata. Useimmiten läheisyys rakentuu paljon tavallisemmin. Ensin vaihdetaan pari sanaa. Seuraavalla kerralla jutellaan vähän pidempään. Jonain päivänä istutaan samaan pöytään, lähetetään viesti tai ehdotetaan jotain tekemistä. Harva ihmissuhde syntyy yhdestä keskustelusta. Usein se rakentuu pienistä, toistuvista kohtaamisista.

Siksi paikat, joissa samoja ihmisiä näkee uudestaan, voivat olla erityisen hyviä. Kaiken ei tarvitse tuntua heti luontevalta, jotta toisesta voisi myöhemmin tulla tärkeä ihminen.

Jonkun pitää joskus tehdä ensimmäinen pieni aloite
Uuteen ihmiseen tutustuminen voi jännittää, etenkin jos mietit paljon sitä, mitä toinen susta ajattelee. Aloitteen ei kuitenkaan tarvitse olla iso. Voit kysyä jotain. Istua samaan pöytään. Sanoa oman mielipiteesi. Ehdottaa lounasta tai kahvia. Laittaa myöhemmin viestin. Pieni uskallus voi palkita yllättävän paljon. Samalla annat toisellekin mahdollisuuden näyttää, haluaako hän tutustua suhun paremmin.

Kaikkien kanssa ei tarvitse klikata
Joskus uusiin ihmisiin tutustuminen tuntuu raskaalta juuri siksi, että jokaisesta kohtaamisesta tulee koe: Tykkääkö se musta? Olinko tarpeeksi kiinnostava? Miksi keskustelu ei lähtenyt lentoon? Kaikkien kanssa ei kuulu syntyä läheistä suhdetta. Tavoite ei ole saada mahdollisimman paljon uusia kavereita vaan löytää vähitellen ne muutamat ihmiset, joiden seurassa tuntuu helpommalta olla.

Jos joku kohtaaminen jää pinnalliseksi tai toinen ei tartu aloitteeseen, se ei tarkoita, että sinussa olisi jotain vikaa. Joskus omat ihmiset eivät vain ole vielä löytyneet.

Jos omien ihmisten löytäminen tuntuu vaikealta
Jos yksinäisyys tai tunne siitä, ettei oikein löydä paikkaansa, painaa pitkään, Nuoren Mielen ensikäynnillä voit jäsentää tilannettasi mielen asiantuntijan kanssa ja pohtia, mikä voisi auttaa juuri nyt.

→ Tutustu Nuoren Mielen ensikäyntiin

Lue myös

• Miksi olen yksinäinen, vaikka ympärillä on ihmisiä?
• Mitä jos en uskalla olla muiden kanssa ihan oma itseni?
• Miten ottaa yhteyttä kaveriin, kun siitä on kulunut liian kauan?

Avaimet ovat taas hukassa. Työläppärin laturi jäi toimistolle. Illalla pitäisi tehdä ruokaa, mutta jääkaapissa ei ole mitään. Lasku unohtui maksaa. Kun samat asiat tökkivät uudestaan ja uudestaan, ensimmäinen ajatus voi olla:

“Mun pitäisi vaan skarpata.”

Mutta entä jos ongelmaa ei tarvitse ratkaista yrittämällä enemmän? Jos jokin sama kohta hankaloittaa arkea jatkuvasti, joskus järkevämpää on muuttaa itse arkea vähän helpommaksi.

Jos sama asia toistuu, muuta jotain siinä kohdassa
Jos avaimet ovat jatkuvasti hukassa, niille voi tehdä yhden vakipaikan.
Jos laturi kulkee kodin ja työpaikan välillä ja unohtuu aina väärään paikkaan, voisiko toinen laturi olla valmiina kotona?
Jos ruoan tekeminen tuntuu pitkän koulu- tai työpäivän jälkeen mahdottomalta, voisiko pakkasessa olla muutama helppo ruoka niitä päiviä varten?
Jos laskujen muistaminen on jatkuva riesa, voisiko osan niistä laittaa automaattiseen maksuun?

Pieni muutos voi poistaa yhden päivittäin toistuvan hankaluuden.

Laita tavarat sinne, missä oikeasti tarvitset niitä
Arjen järjestelyjen ei tarvitse näyttää järkeviltä muiden mielestä. Niiden pitää toimia sulle.

Jos lääkkeet muistat aamulla vain silloin, kun näet ne, niiden paikka ei ehkä ole kaapin perällä.
Jos roskat jäävät aina oven viereen odottamaan vientiä, ehkä siinä kannattaa olla paikka myös roskapusseille.
Jos tarvitset opiskelussa samoja tavaroita jatkuvasti, niiden ei ehkä tarvitse joka päivä palata eri puolille asuntoa.

Hyvä paikka tavaralle on usein se, jossa sitä oikeasti käytetään – ei se, jossa sen “kuuluisi” olla.

Tee helposta vaihtoehdosta oikeasti helppo
Joskus tiedämme hyvin, mikä helpottaisi arkea, mutta olemme tehneet siitä itsellemme tarpeettoman monimutkaista.
Jos aamulla on aina kiire, voiko jotain laittaa valmiiksi jo illalla?
Jos kaupassa käyminen jää jatkuvasti viime tinkaan, voisiko kotona olla muutama ruoka, joista saa nopeasti jotain syötävää?
Jos työpäivän tai opiskelun aloittaminen kotona vaatii ensin vartin tavaroiden etsimistä, voisivatko tärkeimmät välineet olla yhdessä paikassa valmiina?

Tarkoitus ei ole rakentaa täydellistä järjestelmää. Tarkoitus on poistaa arjesta turhaa säätämistä. Kaikkea ei tarvitse tehdä muistilla ja tahdonvoimalla
Kalenterit, muistutukset, automaattiset maksut, tavaroiden vakipaikat ja valmiit rutiinit eivät ole huijaamista. Ne ovat keinoja helpottaa arkea.

Jos jokin tökkii jatkuvasti, älä mieti vain, miten saisit itsesi yrittämään kovempaa. Mieti, voisiko hankalasta kohdasta tehdä käytännössä vähän helpomman. Arjen ei tarvitse olla testi siitä, kuinka hyvin muistat, jaksat ja saat itsesi tekemään asioita. Jos joku pieni muutos säästää sulta joka päivä vähän energiaa, se on jo hyvä syy tehdä se.

Jos tavallisen arjen pyörittäminen tuntuu jatkuvasti vaikealta
Jos koti, opinnot, työ ja muut hoidettavat asiat vievät niin paljon energiaa, että arki alkaa tuntua selviytymiseltä, Nuoren Mielen ensikäynnillä voit jäsentää tilannettasi mielen asiantuntijan kanssa ja pohtia, mikä voisi tehdä juuri sun arjesta helpompaa.

→ Tutustu Nuoren Mielen ensikäyntiin

Lue myös

• Miten muistaa tärkeät asiat ilman, että yrittää pitää kaikkea päässä?
• Miksi aloittaminen tuntuu joskus niin vaikealta?
• Mistä tiedän, että tarvitsen tauon – ennen kuin kaikki alkaa ärsyttää?

Olet ollut koko illan kotona. Et käynyt treeneissä, et nähnyt ketään ja ehkä makasit pari tuntia sohvalla katsomassa puhelinta. Silti seuraavana aamuna väsyttää taas. Eikö levon pitäisi auttaa? Aina pelkkä tekemättömyys ei tarkoita palautumista.

Väsymyksestä voi syntyä oma noidankehä
Kun väsyttää, asioita jää helposti tekemättä. Kun niitä jää tekemättä, ne kasaantuvat.

Ja pian päässä pyörii:

Mun pitäisi hoitaa toi.
Tohonkin viestiin pitäisi vastata.
Huomenna pitäisi saada toi työ- tai kouluhomma valmiiksi.
Miksi en vaan saa näitä tehtyä?

Silloin et ole enää vain väsynyt. Olet myös stressaantunut siitä, että asioita on jäänyt kesken. Ja itsensä soimaaminen vie yleensä vielä vähän lisää voimia.

Kaikki lepo ei palauta samalla tavalla
Joskus juuri puhelimen selaaminen tai sarjan katsominen tekee hyvää. Toisinaan huomaat tunnin jälkeen olevasi ihan yhtä levoton kuin ennenkin. Palautuminen voi löytyä eri päivinä eri asioista: unesta, kävelystä, hyvästä ruoasta, musiikista, liikunnasta, ystävän näkemisestä tai siitä, ettei hetkeen tarvitse vastata kenellekään mitään.

Oleellista on kysyä:
Minkä jälkeen mun olo on oikeasti vähän kevyempi?

Älä aloita siitä, miten saisit enemmän aikaan
Jos olet jo väsynyt, ensimmäinen ratkaisu ei ehkä ole uusi tehokkaampi päivärytmi. Kokeile ennemmin katsoa, mistä voisi tänään vähän keventää?

Voiko jonkin asian siirtää?
Jättää tällä kertaa tekemättä?
Pyytää siihen apua?
Tehdä riittävän hyvin täydellisen sijaan?

Tarkoitus ei ole rakentaa itselle uutta hyvinvointiprojektia. Joskus jo yksi vähän kevyempi päivä auttaa enemmän kuin yritys korjata koko elämä kerralla. Jos väsymys jatkuu pitkään, lepo ei auta tai tavallinen arki alkaa tuntua jatkuvasti raskaalta, siitä kannattaa jutella esimerkiksi opiskeluterveydenhuollossa, työterveydessä tai lääkärin kanssa.

Ja joskus hyvä kysymys on yksinkertaisesti:

Mitä mä tarvitsisin juuri nyt, jos mun ei tarvitsisi saada mitään aikaan?

Jos lepo ei auta ja oma olo mietityttää

Joskus on vaikea itse tunnistaa, mikä vie voimia tai mitä tilanteessa kannattaisi muuttaa. Nuoren Mielen ensikäynnillä voit käydä tilannettasi läpi mielen asiantuntijan kanssa ja saada selkeyttä siihen, mistä voisi olla hyvä aloittaa.

→ Tutustu Nuoren Mielen ensikäyntiin

Lue myös

• Mistä tiedän, että tarvitsen tauon – ennen kuin kaikki alkaa ärsyttää?
• Mitä tehdä, kun kaikkea on liikaa?
• Miksi olen koko ajan ihan loppu, vaikka en edes tee mitään?

Herätyskello soi ja ensimmäinen ajatus on: en jaksa.

Päivä ei välttämättä edes näytä mitenkään mahdottomalta. Pitäisi mennä kouluun tai töihin, vastata pariin viestiin, ehkä käydä kaupassa ja tehdä jotain ruokaa. Silti jo ajatus suihkuun menemisestä tai tiskikoneen tyhjentämisestä tuntuu raskaalta.

Illalla huomaat maanneesi pitkään sängyllä puhelin kädessä ja mietit:
Miten voin olla näin väsynyt, vaikka en saanut tänään edes mitään aikaan?
Siitä on lyhyt matka ajatukseen: olenko mä vain laiska? Todennäköisesti kyse ei ole siitä.

Vaikka et tekisi mitään, pää voi tehdä töitä koko ajan
Väsymys ei synny vain siitä, kuinka paljon liikut tai kuinka täynnä kalenteri on. Myös kaikki se, mitä päässä tapahtuu, vie energiaa. Ehkä mietit, mitä teet valmistumisen jälkeen. Oletko oikealla alalla. Pitäisikö vaihtaa työpaikkaa. Mitä pomo tarkoitti sillä yhdellä kommentilla. Miksi kaverin viesti jäi vaivaamaan. Tai ehkä mitään yhtä isoa ongelmaa ei edes ole. On vain koulua tai töitä, raha-asioita, ihmissuhteita, muistettavia juttuja, somea, tulevaisuutta ja tekemättömiä asioita. Yksi asia ei tunnu isolta. Kymmenen pientä asiaa voi silti viedä yllättävän paljon voimia.

Myös jatkuva valmiustila väsyttää
Jos pää käy koko päivän läpi sitä, mitä pitäisi tehdä, mitä unohtui tai mitä seuraavaksi tapahtuu, lepo ei ala automaattisesti silloin, kun istut sohvalle.

Keho voi olla paikallaan, vaikka mieli jatkaa edelleen päivän asioiden käsittelyä. Siksi väsymyksen määrää ei kannata arvioida vain sen perusteella, kuinka paljon sait päivän aikana aikaan. Joskus paljon energiaa kuluu asioihin, joita kukaan muu ei edes näe. Ja silloin väsymys ei ole merkki siitä, että pitäisi yrittää kovempaa. Se voi olla merkki siitä, että jotain on ollut jo jonkin aikaa liikaa.

Joskus on vaikea itse huomata, mikä kaikkea kuormittaa tai miksi olo ei helpota levolla. Nuoren Mielen ensikäynnillä voit jäsentää tilannettasi mielen asiantuntijan kanssa ja pohtia, mikä voisi auttaa juuri nyt.

→ Tutustu Nuoren Mielen ensikäyntiin
Lue myös

• Miksi samat ajatukset pyörivät päässä uudestaan ja uudestaan?
• Miten pääsen irti ajatusten pyörittelystä?
• Miksi aloittaminen tuntuu joskus niin vaikealta?

Joskus väsymyksen huomaa helposti. Tekee mieli nukkua, silmät painavat ja olo on ihan poikki. Mutta aina kuormitus ei näytä siltä. Joskus ensimmäinen merkki on se, että kaikki alkaa ärsyttää.

Kaverin viesti ärsyttää. Äiti kysyy yhden ihan tavallisen kysymyksen ja hermot menevät. Koulutehtävän avaaminen tuntuu kohtuuttomalta vaatimukselta. Töissä yksi lisäpyyntö tuntuu viimeiseltä pisaralta. Kaupassa on liikaa ihmisiä. Joku hengittää liian kovaa.

Tai ehkä huomaat vain selaavasi puhelinta paljon enemmän kuin yleensä. Pitäisi tehdä jotain muuta, mutta päädyt katsomaan vielä yhden videon. Ja sitten vielä yhden. Se ei välttämättä tarkoita, että susta olisi tullut yhtäkkiä kärsimätön tai saamaton. Voi olla, että kuormaa on ollut jo vähän liikaa.

Taukoa ei tarvitse ansaita olemalla ihan loppu
Moni pitää tauon vasta siinä vaiheessa, kun keskittyminen ei enää onnistu. Sitä ennen yritetään vielä vähän: “teen tän loppuun”, “vastaan vielä tähän”, “lepään sitten illalla”. Ongelma on, että iltaan mennessä virtaa ei välttämättä enää ole juuri mihinkään. Tauko ei ole palkinto siitä, että olet tehnyt tarpeeksi. Se on osa sitä, että jaksat tehdä asioita ylipäätään.

Miltä kuormitus voi näyttää?

• hermot menevät tavallista helpommin
• keskittyminen pätkii
• pienetkin päätökset tuntuvat vaikeilta
• muiden seura alkaa tuntua raskaalta
• puhelin tarttuu käteen jatkuvasti
• ajattelet usein: “en vaan jaksa”

Kaikilla kuormitus ei näytä samalta. Olennaisempaa kuin täydellinen oirelista on huomata, miten juuri sinä yleensä käyttäydyt silloin, kun alat olla liian täynnä kaikkea.

Tauon ei tarvitse olla mikään hyvinvointisuoritus
Joskus tauko on sitä, että nouset hetkeksi koneelta, haet vettä, kävelet korttelin ympäri tai kuuntelet yhden hyvän biisin. Oleellista on, ettei tauosta tule heti uusi tehtävä. Myös kivasta tekemisestä saa pitää taukoa. Pelaaminen, sarjat, treeni tai kiinnostava projekti voivat tuntua hyvältä ja silti viedä keskittymistä ja energiaa.

Tunnista oma “nyt riittää” -merkki vähän aikaisemmin
Ehkä sun merkki on ärtymys. Ehkä alat unohtaa asioita. Ehkä tekee mieli vetäytyä kaikista. Kun tunnistat oman merkkisi, kokeile ottaa se muistutuksena: nyt ei tarvitse puristaa lisää. Tauon ei tarvitse korjata koko oloa. Sen tehtävä voi olla vain estää sitä, että päivän kuorma kasvaa vielä vähän suuremmaksi.

Jos arjessa on vaikea hahmottaa, milloin pitäisi hellittää tai mikä kaikkea kuormittaa, Nuoren Mielen ensikäynnillä voit jäsentää tilannetta mielen asiantuntijan kanssa ja pohtia, mikä voisi keventää oloa juuri nyt.

→ Tutustu Nuoren Mielen ensikäyntiin

Lue myös

• Miksi olen koko ajan ihan loppu, vaikka en edes tee mitään?
• Miksi olen edelleen väsynyt, vaikka olen levännyt?
• Mitä tehdä, kun kaikkea on liikaa?

Avaat puhelimen ja siellä odottaa viestejä. Koulussa tai töissä on deadline. Pitäisi käydä kaupassa, maksaa lasku, vastata yhteen tärkeään sähköpostiin ja ehkä nähdä kaveriakin, jolle olet jo kaksi kertaa sanonut “ensi viikolla”. Yksittäin mikään ei ehkä olisi mahdoton. Yhdessä ne tuntuvat siltä, että pää ei tiedä, mistä aloittaa. Kun kaikkea on liikaa, ensimmäinen tehtävä ei ole tehdä kaikkea. Ensimmäiseksi täytyy saada vähän järjestystä siihen, mikä oikeasti tarvitsee huomiota nyt.

Ota asiat hetkeksi pois päästä
Kirjoita kaikki muistettavat asiat yhteen paikkaan. Ei hienoa järjestelmää - yksi lista puhelimessa riittää. Kun asiat ovat näkyvissä, niitä ei tarvitse pyörittää koko ajan mielessä. Samalla huomaat helpommin, mikä on oikeasti kiireellistä ja mikä vain tuntuu siltä.

Jaa lista kolmeen

• Tänään: asiat, joilla on oikea määräaika tai seuraus.
• Tällä viikolla: tärkeät asiat, joiden ei tarvitse tapahtua juuri nyt.
• Voi odottaa: asiat, jotka eivät kaadu siihen, että ne siirtyvät.

Jos kaikki näyttää edelleen yhtä tärkeältä, valitse yksi asia, jonka hoitaminen helpottaa oloa eniten. Se voi olla yksi viesti, yksi lasku tai yhden työ- tai koulutehtävän aloittaminen.

Laske rimaa väliaikaisesti
Kun kuormaa on paljon, kaikkea ei tarvitse tehdä samalla tasolla kuin hyvänä viikkona. Voiko ruoka olla tänään valmisruokaa? Voiko koti olla vähän sotkuinen? Voiko tehtävä olla riittävän hyvä täydellisen sijaan? Voitko sanoa johonkin menoon ei? Tämä ei ole luovuttamista. Se on voimien käyttämistä siihen, mikä on juuri nyt tärkeintä.

Sano jollekin ääneen, että nyt on liikaa
Kuormitus tuntuu helposti siltä, että siitä pitäisi selvitä itse. Usein jo se auttaa, että joku toinen tietää tilanteen. Voit sanoa opettajalle, esihenkilölle, ystävälle tai läheiselle ihan suoraan: “Mulla on nyt liikaa kaikkea. Voidaanko miettiä, mitä tästä voisi siirtää tai helpottaa?” Kaikkea ei tarvitse ratkaista yhdellä kertaa. Jos saat tämän päivän kuormasta yhden asian pois, se on jo jotain.

Jos et tiedä, mistä kuormaa pitäisi lähteä purkamaan

Kun kuormitus tulee monesta suunnasta, sitä voi olla vaikea jäsentää yksin. Nuoren Mielen ensikäynnillä voit käydä tilannetta läpi mielen asiantuntijan kanssa ja saada selkeyttä siihen, mikä tarvitsee huomiota ensin.

→ Tutustu Nuoren Mielen ensikäyntiin

Lue myös

• Mistä tiedän, että tarvitsen tauon - ennen kuin kaikki alkaa ärsyttää?
• Miksi olen koko ajan ihan loppu, vaikka en edes tee mitään?
• Miksi olen edelleen väsynyt, vaikka olen levännyt?

Makaat illalla sängyssä ja mieleen palaa keskustelu kolmen päivän takaa.

Miksi mä sanoin noin?
Mitäköhän se ajatteli musta?
Olisiko mun pitänyt vastata jotenkin toisin?

Tai ehkä ajatukset hyppäävät tulevaisuuteen.
Mitä jos en pääsekään opiskelemaan? Entä jos valitsen väärän alan? Mitä jos mokaan töissä? Mitä se pomo oikein tarkoitti sillä kommentilla? Yrität ratkaista asiaa päässäsi, koska tuntuu siltä, että jos mietit vielä vähän lisää, ehkä löydät vastauksen ja voit rauhoittua.

Usein käy päinvastoin. Puolen tunnin päästä olet käynyt saman asian läpi kymmenestä eri kulmasta, mutta olo ei ole yhtään varmempi. Ehkä vain vähän ahdistuneempi.

Kaikki asioiden miettiminen ei ole yliajattelua
Huolestuminen kuuluu elämään. On ihan luonnollista miettiä pääsykoetta, ensimmäistä työhaastattelua, tärkeää keskustelua tai isoa päätöstä. Ajattelu voi myös auttaa. Jos mietit: “Miten valmistaudun huomiseen haastatteluun?” ja päätät harjoitella pari kysymystä, ajattelu johti johonkin.

Mutta joskus mieli jää kiertämään samaa kehää:

Mitä jos mokaan?
Miksi mä olen tällainen?
Entä jos tämä menee pieleen?
Mutta mitä jos kuitenkin…?

Tätä kutsutaan ruminaatioksi eli murehtimiseksi. Ruminaatio näyttää ongelmanratkaisulta, mutta ei vie kohti päätöstä tai toimintaa.

Miksi pää sitten tekee tätä? Koska epävarmuus tuntuu hankalalta. Mieli yrittää suojella sua käymällä vaihtoehtoja läpi etukäteen: jos mietin tämän tarpeeksi tarkkaan, ehkä osaan välttää virheen, pettymyksen tai nolon tilanteen. Tarkoitus on siis tavallaan hyvä. Ongelma on, ettei täydellistä varmuutta yleensä löydy. Siksi yksi “entä jos?” synnyttää helposti seuraavan.

Ja sitten ajatukset vievät tilaa muulta elämältä
Kun sama asia pyörii päässä, voi olla vaikea keskittyä luennolla, työpalaverissa tai keskustelussa kaverin kanssa. Illalla ajatukset voivat jatkaa kiertämistä vielä sängyssä, jolloin nukahtaminen vaikeutuu. Väsyneenä taas huolia on usein vaikeampi käsitellä – ja kierre jatkuu.

Kokeile yhtä kysymystä
Kun huomaat saman asian palaavan taas mieleen, kysy:
Onko tässä jotain uutta ratkaistavaa – vai käynkö samaa asiaa taas läpi?
Jos voit tehdä jotain konkreettista, tee se tai kirjaa se myöhemmäksi.
Jos et, sinun ei tarvitse löytää täydellistä vastausta juuri nyt.
Ajatus voi olla tärkeä ilman, että sitä tarvitsee ajatella koko ajan.

Jos ajatusten syitä on vaikea hahmottaa yksin

Joskus on vaikea itse huomata, miksi tietyt asiat jäävät pyörimään mieleen tai mikä niitä pitää yllä. Nuoren Mielen ensikäynnillä voit jäsentää tilannettasi mielen asiantuntijan kanssa ja pohtia, mikä voisi helpottaa oloa juuri nyt.

→ Tutustu Nuoren Mielen ensikäyntiin

Lue myös

• Miten pääsen irti ajatusten pyörittelystä?
• Miksi mua ahdistaa, vaikka mitään pahaa ei juuri nyt tapahdu?
• Tarvitseeko pää välillä tylsyyttä?

Olet menossa nukkumaan, mutta pää ei ole samaa mieltä.

Mieleen tulee yksi asia.
Mitä jos se suuttui mulle?
Sitten toinen.
Pitäisi päättää, haenko sitä opiskelupaikkaa.
Ja kolmas.
Mitenköhän selviän huomisesta työpäivästä?

Hetken päästä käyt läpi ihmissuhteita, tulevaisuutta, rahaa, koulua tai töitä – ja ehkä yhtä noloa tilannetta vuodelta 2022. Tiedät itsekin, ettei ajattelu enää auta. Mutta miten se muka lopetetaan?

Ensimmäinen juttu: ajatuksia ei tarvitse saada pois
Jos joku sanoo:
“Älä ajattele jääkarhua.”
Mitä tapahtuu?
Todennäköisesti ajattelet jääkarhua.

Mitä kovemmin yritämme estää tiettyä ajatusta tulemasta mieleen, sitä enemmän joudumme samalla tarkkailemaan, joko se tuli takaisin.

Siksi:
“Nyt en ajattele tätä.”
“Mun pitää lopettaa murehtiminen.”
ei välttämättä auta.

Et voi täysin päättää, mitä ajatuksia mieleesi ilmestyy.
Mutta voit harjoitella sitä, mitä teet sen jälkeen, kun ajatus tuli.

Ajatuksen huomaaminen ja sen pyörittely ovat eri asioita
Saat viestin:

“Voidaanko puhua huomenna?”
Mieleen tulee heti:
Mitä mä olen tehnyt?

Et ehkä voi estää ensimmäistä ajatusta.
Mutta sen jälkeen voit joko jäädä rakentamaan tarinaa:
Oliko se vihainen? Se vastasi eilenkin oudosti. Entä jos…
tai huomata:
“Okei, toi alkoi nyt jännittää. En tiedä vielä, mistä on kyse.”

Ajatus saa olla olemassa ilman, että sitä tarvitsee selvittää loppuun asti.

Älä ala väitellä jokaisen “entä jos” -ajatuksen kanssa

Jos mieli kysyy:
“Entä jos mokaan?”
voit yrittää vastata:
“En mä mokaa.”

Mieli vastaa helposti:

“Mutta entä jos kuitenkin?”
Ja pian olet taas samassa kierroksessa.

Kokeile joskus paljon yksinkertaisempaa vastausta:
“En tiedä vielä.”
Tai:
“Tätä ei tarvitse ratkaista nyt.”

Kokeile jääkarhutestiä
Laita ajastin minuutiksi ja yritä olla ajattelematta jääkarhua. Merkitse viiva aina, kun se tulee mieleen. Seuraavan minuutin aikana saat ajatella mitä tahansa – myös jääkarhua. Jos se tulee mieleen, anna tulla. Älä yritä työntää sitä pois äläkä jää tarkoituksella ajattelemaan sitä. Vertaa lopuksi viivoja.

Harjoituksen tarkoitus ei ole onnistua täydellisesti, vaan huomata käytännössä, mitä ajatukselle tapahtuu, kun sitä ei tarvitse koko ajan kontrolloida.

Kun huomaat taas olevasi ajatusten keskellä
Voit kokeilla kolmea asiaa:

Huomaa: “Okei, mä pyörittelen tätä taas.”
Tarkista: “Voinko tehdä tälle jotain konkreettista nyt?”
Jos et voi: anna huomion palata siihen, mitä olit tekemässä.

Ajatus voi tulla uudelleen viiden minuutin päästä. Se ei tarkoita, että epäonnistuit. Tarkoitus ei ole saada mieltä täysin hiljaiseksi. Tarkoitus on opetella, että jokaista mieleen tulevaa ajatusta ei tarvitse ratkaista, tarkistaa tai seurata loppuun asti.

Jos ajatukset vievät jatkuvasti liikaa tilaa

Jos samat huolet palaavat jatkuvasti, häiritsevät keskittymistä koulussa tai töissä tai pitävät hereillä iltaisin, kaikkea ei tarvitse yrittää selvittää yksin. Nuoren Mielen ensikäynnillä voit käydä tilannettasi läpi mielen asiantuntijan kanssa ja saada apua siihen, mistä olisi hyvä aloittaa.

→ Tutustu Nuoren Mielen ensikäyntiin

Lue myös

• Miksi samat ajatukset pyörivät päässä uudestaan ja uudestaan?
• Mitä voin tehdä, kun ahdistaa?
• Miksi alan vältellä asioita, jotka ahdistavat?

Aamulla puhelin käteen. Päivällä koulua tai töitä, tehtäviä, viestejä, keskusteluja ja palavereita. Kotimatkalla musiikkia tai podcastia. Illalla sarja, peli tai some. Siinä ei ole mitään väärää. Moni näistä asioista on kivaa ja voi myös auttaa rentoutumaan. Mutta päivän aikana voi olla yllättävän vähän hetkiä, jolloin pään ei tarvitse ottaa vastaan mitään uutta. Ja joskus sen huomaa vasta illalla. Valot sammuvat ja yhtäkkiä mieleen tulee:

Mitä se pomo tarkoitti sillä kommentilla?
Pitäisikö mun olla jo pidemmällä opinnoissa?
Entä se viesti, johon en vieläkään vastannut?
Mitä mä oikeastaan haluan tehdä ensi vuonna?

Päivä loppui jo, mutta ajatukset eivät.

Joskus pää tarvitsee ihan vain tylsyyttä
Meillä on nykyään todella hyvät mahdollisuudet välttää tylsyyttä. Bussissa voi selata puhelinta. Kaupan jonossa voi tarkistaa viestit. Lenkin ajaksi voi laittaa podcastin ja ruokaa tehdessä videon pyörimään taustalle. Lähes jokaisen tyhjän hetken voi täyttää jollain. Välillä olisi kuitenkin hyvä jättää jotain täyttämättä.

Tylsyys ei tässä tarkoita sitä, että pitäisi istua tunnin ajan tuijottamassa seinää. Se voi olla ihan tavallista, yksinkertaista tekemistä.

• Kävely ilman kuulokkeita.
• Palapelin tekeminen.
• Ruoan laittaminen ilman videota taustalla.
• Bussimatka puhelin taskussa.
• Tai hetki, jolloin ei oikeastaan tee mitään.

Mitä hyötyä siitä muka on?
Kun ympärillä ei koko ajan tapahdu jotain uutta, omat ajatukset pääsevät paremmin kuuluviin.

Saatat huomata:

Oon oikeastaan aika väsynyt.
Toi työpäivän juttu jäi vaivaamaan.
En mä oikeastaan haluakaan tehdä tota, vaikka oon ajatellut että pitäisi.
Mulla on itse asiassa ollut tänään aika hyvä päivä.

Kaikkia ajatuksia ei tarvitse analysoida eikä jokaiselle tarvitse tehdä mitään. Mutta jos oma arki on jatkuvasti täynnä tekemistä ja sisältöä, voi olla vaikea huomata, mitä itse ajattelee, tarvitsee tai haluaa.

Kaikkea tyhjää tilaa ei tarvitse täyttää
Tarkoitus ei ole luopua puhelimesta, musiikista tai sarjoista. Ehkä riittää, että huomaat joskus hetken, jossa ensimmäinen reaktio on ottaa puhelin esiin – ja annat sen hetken olla hetken aikaa ihan tavallinen. Kun ympärillä ei koko ajan tapahdu jotain uutta, omia ajatuksia voi olla helpompi kuulla. Saatat huomata, mikä sua väsyttää, mikä jäi vaivaamaan, mitä odotat tai mikä tuntuu juuri nyt hyvältä. Siksi välillä kannattaa pysähtyä ihan vain omien ajatusten äärelle ja kuulostella, mitä omassa mielessä tapahtuu.

Jos ajatuksia on vaikea hahmottaa yksin
Jos oman olon tai ajatusten jäsentäminen tuntuu vaikealta, Nuoren Mielen ensikäynnillä voit pysähtyä tilanteesi äärelle mielen asiantuntijan kanssa ja pohtia, mikä voisi auttaa juuri nyt.

→ Tutustu Nuoren Mielen ensikäyntiin

Lue myös

• Miksi samat ajatukset pyörivät päässä uudestaan ja uudestaan?
• Miten pääsen irti ajatusten pyörittelystä?
• Miksi mua ahdistaa, vaikka mitään pahaa ei juuri nyt tapahdu?

Voit tietää täysin järjellä, ettei pieni hämähäkki ole sulle vaarallinen. Silti jo sen näkeminen voi saada sydämen hakkaamaan ja tekemään mieli pois tilanteesta. Fobia tarkoittaa voimakasta pelkoa jotakin tiettyä asiaa, eläintä tai tilannetta kohtaan. Pelko on suurempi kuin tilanteeseen liittyvä todellinen vaara.

Fobia ei oikein kuuntele järkipuhetta
Lentopelkoinen voi tietää, että lentäminen on turvallinen tapa matkustaa. Se ei silti välttämättä poista pelkoa. Sama pätee esimerkiksi hämähäkkeihin, korkeisiin paikkoihin tai ahtaisiin tiloihin. Pelkkä tieto ei aina auta, koska pelko ei ole vain ajatus. Myös keho reagoi tilanteeseen kuin siinä olisi todellinen uhka.

Fobiaa voidaan hoitaa asteittain
Yksi tehokkaimmista hoitokeinoista on altistaminen. Siinä pelon kohdetta ei tarvitse kohdata heti vaikeimmalla mahdollisella tavalla. Ensin rakennetaan niin sanottu altistushierarkia: aloitetaan helpommasta tilanteesta ja edetään vähitellen vaikeampiin. Jos hämähäkit pelottavat todella paljon, alku voi olla vaikka kuvan katsominen. Seuraavaksi video ja myöhemmin oikean hämähäkin kohtaaminen turvalliselta etäisyydeltä.

Altistamista voidaan tehdä myös mielikuvissa silloin, kun oikean tilanteen harjoittelu olisi vaikeaa, kallista, turvatonta tai muuten mahdotonta. Lentopelossa ei esimerkiksi ole kovin käytännöllistä lentää harjoituksen vuoksi joka viikko.

Ihminen voi pelätä melkein mitä vain
Tavallisia fobioita ovat esimerkiksi:

• julkisten paikkojen pelko eli agorafobia
• ahtaan paikan pelko eli klaustrofobia
• korkeiden paikkojen pelko eli akrofobia
• lentopelko
• eläimiin liittyvät pelot
• sosiaalisten tilanteiden pelko.

Pelon kohteita voi kuitenkin olla hyvin monenlaisia.

Miksi altistaminen auttaa?
Altistamisessa mieli ja keho saavat uuden kokemuksen: Pelottaa – mutta pystyn silti olemaan tässä. Moni myös huomaa harjoittelun myötä, että etukäteen kuviteltu pelko oli voimakkaampi kuin itse tilanne. Harjoittelu voi tuntua etenkin alussa epämukavalta ja vaatii toistoa. Onnistumisen kokemuksia voi kuitenkin tulla melko nopeasti. Tavoitteena ei ole alkaa rakastaa sitä, mitä pelkäät. Tavoitteena on, ettei pelko päätä sun puolesta, mihin voit mennä ja mitä voit elämässä tehdä.

Jos pelko alkaa rajoittaa elämää
Jos jokin pelko vaikuttaa opiskeluun, työhön, matkustamiseen, ihmissuhteisiin tai tavalliseen arkeen, Nuoren Mielen ensikäynnillä voit käydä tilannettasi läpi mielen asiantuntijan kanssa ja selvittää, millainen tuki voisi sopia sulle.

→ Tutustu Nuoren Mielen ensikäyntiin

Lue myös

• Miksi alan vältellä asioita, jotka ahdistavat?
• Mitä voin tehdä, kun ahdistaa?
• Miksi mua ahdistaa, vaikka mitään pahaa ei juuri nyt tapahdu?

Etkö oikein tiedä, millaista apua tarvitsisit?
Ei tarvitsekaan.

Joskus tietää vain, ettei kaikki ole ihan hyvin. Väsyttää, ahdistaa, ajatukset pyörivät tai tavallinen arki tuntuu vaikealta. Ehkä tiedät, mikä painaa, mutta et sitä, kenelle siitä pitäisi puhua tai millainen apu voisi sopia.

Nuoren Mielen ensikäynnillä saat 45 minuuttia aikaa pysähtyä oman tilanteesi äärelle yhdessä ammattilaisen kanssa. Käynnillä jäsennätte yhdessä, mitä elämässäsi tapahtuu juuri nyt, mikä voisi helpottaa oloa ja mikä olisi hyvä seuraava askel.

Voit tulla ensikäynnille esimerkiksi silloin, kun

• oma olo, jaksaminen tai arki mietityttää
• ahdistus, kuormitus tai ihmissuhteet vievät paljon energiaa
• opinnot tai työ eivät suju niin kuin toivoisit
• mietit, tarvitsisitko apua
• et tiedä, millainen tuki tai ammattilainen voisi sopia sulle
• vaihtoehtoja tuntuu olevan niin paljon, ettet tiedä mistä aloittaa.

Diagnoosia tai valmista käsitystä tarvitsemastasi avusta ei tarvita.

Mitä käynnillä tapahtuu?
Sun ei tarvitse valmistella pitkää selitystä tai tietää oikeita sanoja. Voit aloittaa vaikka:

“Oon viime aikoina ihan loppu.”
“Mua ahdistaa, mutta en oikein tiedä miksi.”
“Arki ei vaan tunnu toimivan.”

Ammattilainen auttaa hahmottamaan, mitä elämässäsi tapahtuu, mikä kuormittaa ja mitä toivoisit muuttuvan.
Tavoitteena on, että käynnin jälkeen oma tilanteesi on vähän selkeämpi ja tiedät paremmin, mikä voisi olla hyvä seuraava askel.

Oletko huolissasi omasta nuorestasi?
Myös vanhempi voi varata Nuoren Mielen ensikäynnin ilman nuorta.
Käynnillä voit jäsentää huoltasi ammattilaisen kanssa ja pohtia, miten voisit tukea nuorta ja mistä tilanteeseen kannattaisi lähteä hakemaan apua. Nuori voi myös halutessaan tulla omalle käynnilleen esimerkiksi vanhemman tai muun läheisen kanssa.

Hyvä tietää
Kenelle: 16–29-vuotiaille nuorille sekä nuoren tilanteesta huolestuneelle vanhemmalle
Käynnin kesto: 45 min
Hinta: 65 € / käynti, sisältää palvelu- ja toimistomaksut
Toteutus: pääsääntöisesti etävastaanottona
Käynnin toteuttaa: mielen ammattilainen, jolla on vahva psykoterapeuttinen osaaminen ja soveltuva terveydenhuollon tai sote-alan pohjakoulutus. Suurin osa ammattilaisistamme on valmistumassa psykoterapeutiksi.
Lähete: et tarvitse lähetettä
Kela-korvaus: käynnistä ei saa Kela-korvausta
Sitoutuminen: voit tulla yhdelle käynnille ilman, että sitoudut terapiaan

Milloin Nuoren Mielen ensikäynti ei ole oikea palvelu?
Nuoren Mielen ensikäynti on tarkoitettu oman tilanteen jäsentämiseen ja sopivan seuraavan askeleen löytämiseen.
Se ei ole päivystyspalvelu eikä tutkimus- tai diagnoosikäynti. Käynnillä ei tehdä diagnoosia eikä kirjoiteta todistuksia tai lausuntoja. Jos tilanteesi vaatii kiireellistä apua, ensikäynti ei ole oikea palvelu, vaan apua kannattaa hakea päivystyksellisistä palveluista.

Kun et tiedä, mistä aloittaa, voit aloittaa tästä
Sun ei tarvitse itse tietää, mikä on pielessä tai mikä palvelu olisi oikea. Sitä voidaan lähteä selvittämään yhdessä.

→ Varaa Nuoren Mielen ensikäynti