Tämän blogijutun on kirjoittanut Terapiatalo Nosteen psykoterapeutti Petri Järvinen
Tässä esseessä tulkitsen Disneyn John Muskerin ja Ron Clementsin alkuperäisen Pieni Merenneito (1989) tarinan suosion syitä arkkityyppisen psykologian näkökulmasta.
Visuaalinen Taide ja Henkilöhahmot
Upean animaation, visuaalisen suunnittelun ja valloittavien henkilöhahmojen lisäksi tarinan suosion säilymistä tähän päivään saakka selittänee tarinan psykologinen ulottuvuus, jota tässä nimitän individuaatioprosessin osaksi – psykologisen kasvun kuvaukseksi.
Arkkityyppiset Sukupuoliroolit
Sadulle uskollisesti tarinan auktoriteettihahmot on esitetty arkkityyppisissä mytologisissa sukupuolissaan, Triton maskuliinisena auktoriteettinä ja Ursula naispuolisena pahana noitana.
Vaikka Ariel on 16-vuotias tyttösankari, tulkitsen hänet yleisenä sukupuoliroolit ylittävänä sankarihahmona, johon voi samaistua joko tietoisen kokemuksen (egon) tai tiedostamattoman satumaailman anima-hahmona, joka ilmenee yksilön sukupuolesta riippumatta sielunelämän tiedostamattomassa satumaailmassa.
Arielin Ratkaisu ja Ensimmäinen Kauppa
Elokuvassa merenneito Ariel rakastuu ihmismaailman prinssiin ja haluaa jalat mennäkseen tämän kanssa naimisiin. Isä Triton, meren jumala ei kuitenkaan suostu laskemaan tytärtään tuntemattomaan ihmisten maailmaan meren valtakunnan ja suojeluksensa alta. Triton ei pidä ihmisistä, pitää heitä pahoina ja epäluotettavina.
Riideltyään asiasta isänsä kanssa Ariel torjuu tunteensa ja elämäntilanteensa aiheuttamat vaikeat kysymykset ja päättää etsiä ikävään ongelmaan pikaisen ratkaisun.
Hän tekee sopimuksen vallanhimoisen merinoidan Ursulan kanssa ja vaihtaa äänensä ja elämänsä meren valtakunnassa Ursulan taikomiin jalkoihin.
Kauppa tehdään ja hinta on suuri – yhteys kotiin ja perheeseen on iäksi menetetty, vaikka matka tulevaisuuteen voikin alkaa.
Ongelma ratkesi, mutta torjutut tunteet ja ratkaisemattomat kysymykset menneisyydessä eivät jätä rauhaan. Ero isästä ja kasvuympäristöstä on traumaattinen. Jalkojen hinta on mittaamaton ja riskit suunnattomat.
Jos mykkä Ariel ei onnistu voittamaan prinssin rakkautta puolelleen kolmessa päivässä, tulee hänestä ikuisiksi ajoiksi merinoidan omaisuutta. Kaikki tapahtuu nopeasti.
Tulevaisuuden kasvuedellytys on ostettu ehdoilla, joita määrittää jatkuva kaiken menettämisen uhka. Dissosiaatio vallitsee. Rakkauden saavuttamisesta tulee peliä, jossa toinen osapuoli täytyy voittaa puolelle oman pelastumisen edellytyksenä, eikä paluuta, kompromissia ole.
Rakkaus on manipulatiivista, selviytymisen elinehto, joka on jatkuvasti juonien ja tiedostamattoman yllykkeiden hyökkäysten kohteena. Omaa ääntä ei ole.
Ulkonäkö ja viehkeys ovat rakkauden pelikortit. Jos Ariel vain saa prinssin suutelemaan itseään, ei täydellistä katastrofia tapahdu. Mielessä kummittelevat itsesyytökset kielletyn sopimuksen tekemisestä, kotoa karkaamisesta ja tärkeiden ihmissuhteiden menetyksestä.
Ursulan Kosto ja Arielin Paluu Meren Syliin
Kolme päivää kuluu ja tappion pelossa Ursula nousee merestä. Noita ottaa Arielin ulkomuodon. Hän noituu prinssin Arielilta varastamallaan äänellä ja viettelee tämän. Pian vietetään valehäitä. Häissä pappi suorittaa välinpitämättömänä rituaalia, jossa kenelläkään ei ole enää omaa tahtoa.
Ursula on Arielin kaksoisolento – valemorsian, joka korvaa todellisen, aidon ihmisen. Tosirakkautta ei ole eikä koskaan tule. Arielin lumous purkautuu ja hän palaa mereen merenneitona, palvellakseen ikuisesti Ursulaa.
Tritonin Uhraus ja Voitto
Merinoidalla on kuitenkin suuremmat suunnitelmat – hän vaihtaa Arielin sielun tämän isän, Tritonin sieluun hallitakseen meren valtakuntaa ikuisesti. Pelastaakseen tyttärensä, Triton suostuu kauppaan ja Ursula saa Tritonin mahtiatraimen. Hänestä tulee meren ylijumala ja tilanne on kaikin puolin toivoton.
Arielin rakkaus, haaveet ja tulevaisuuden suunnitelmat menivät mönkään. Ostetut jalat eivät kantaneet. Kaikki oli kiinni yhdestä valinnasta. Torjutut tunteet ja vaikea elämäntilanne tulivat takaisin, mutta nyt suurempina ja pelottavampina – ne uhkaavat koko maailmaa.
Miten tämä voi enää päättyä hyvin? Apu tulee kuitenkin yllättäen. Maanpinnan prinssi tajuaa tilanteen ja sukeltaa mereen pelastamaan Arielia. Yhdessä he käyvät taisteluun merinoitaa vastaan ja voittavat, kun todellinen, puisen laivan terävä keula lävistää merinoidan ruumiin.
Arielin Kasvu ja Isän Hyväksyntä
Ursulan kuollessa kirous poistuu ja Triton palaa takaisin voimissaan. Taistelun jälkeen isä näkee tyttärensä uudessa valossa. Hän tekee sen, minkä olisi voinut tehdä alun alkaenkin – loitsii tyttärelleen jalat. Nämä jalat eivät tule ostettuna, vaan arkkityyppisen isän lahjana.
Ne eivät tule nopealla päätöksellä. Arielin jalkojen saamisen toiveen motiivit on testattu vaikeimmalla mahdollisella tavalla. Hän oli valmis luopumaan kaikesta niiden vuoksi. Triton antaa Arielin tulevaisuuden haaveelle ja tavoitteille hyväksyntänsä ja tukensa.
Kaiken menettämisen uhka on poissa. Merikansa ja ihmiset juhlivat yhdessä. Dialogi tietoisen ihmisten maailman ja tiedostamattoman merimaailman kanssa on muodostunut. Salailun, kieltojen ja kontrolloinnin verho on poistunut ja tilalle on tullut avoimuus ja vapaus.
Dissosiaatio on vaihtunut synteesiin. Todellisen rakkauden syntymiselle on tullut tilaa. Tiedostamattomassa vaikuttava arkkityyppinen isäkompleksi ei enää arvota ihmisten maailmaa ja tulevaisuuden mahdollisuuksia negatiivisesti.
Tritonin hallinnan tarpeen ja epäluottamuksen tilalle on tullut haikeus ja todellinen suru siitä kaipuusta, että Ariel ei ole enää lapsi, vaan hän elää omaa elämäänsä ja tekee omat valintansa.
Tämä on Tritonin lahjan merkityksellisyyden olemus. Jalat, jotka kantavat. Kyvyn käyttää jalkojaan ja taistella omien tavoitteidensa puolesta Ariel saavutti kohtaamalla vaikeat tunteensa ja kohtaamalla isän paikan ottaneet tiedostamattoman noidan raivoavat voimat.
Tiedostamattoman maailma sisälsi vaarallisia, mutta myös auttavia ja rakentavia voimia – molempien kohtaaminen mahdollisti muutoksen. Piti tulla vastaan ja ottaa vastaan.
Päätössanat
Elokuvan viimeinen dialogi lausutaan Arielin ja Tritonin välillä. ”Rakastan sinua”, Ariel sanoo isälleen häissään. Se on yhteys, joka sinetöi yhdessä eletyn ja koetun kasvun toteutumisen. Tiedostamaton kohdattiin yhdessä, molemmat kohtasivat omat heikkoutensa. Se muutti heitä molempia, ja se muutti maailmaa heidän ympärillään. Todellisin jaloin kohti parempaa maailmaa.
