Syömistä ohjaa monet tekijät niin fysiologinen nälkä kuin tottumukset tai tunteet. Useimmilla syömistä ohjaa pääasiassa fysiologinen nälkä. Joskus taas syödään mielihyvän takia, vaikka olo on jo kylläinen, tai napostellaan ohimennen jotakin suuhun melkeinpä itseltäkin huomaamatta. Tunnesyömisestä puhutaan, kun syömistä ohjaa ensisijaisesti tunteet. Lähes jokainen syö joskus tunteiden ohjaamana, mikä on ihan normaalia eikä vaadi erityistä hoitoa. Jos kuitenkin tunteet ovat pääasiallinen ohjaava tekijä syömisessä ja se haittaa elämää tai vaikuttaa hyvinvointiin ja terveyteen, on hyvä työstää asiaa ja löytää keinoja tunnesyömisen säätelyyn.
Tunnesyömisessä syömisen tai syömättömyyden avulla pyritään säätelemään omia tunteita ja ajatuksia. Impulssi ja halu syömiseen voi syntyä myös ulkopuolisista ärsykkeistä, kuten ruoan kuvista, hajuista ja saatavuudesta. Toimintatapa on usein kehittynyt jo lapsuudessa, ja yleensä kontrolloinnin kohteena ovat vaikeat ja epämiellyttävät tunteet, mutta myös miellyttäväksi koettuja tunteita voidaan vahvistaa syömisen avulla. Epämiellyttäväksi koettujen tunteiden, kuten vihan, surun ja pelon, noustessa pintaan oloa pyritään lievittämään syömällä, mikä voikin helpottaa oloa vähäksi aikaa. Usein syömisen jälkeen kuitenkin herää syyllisyyden ja häpeän tunteita tai alkuperäinen tunne ei poistu, mihin voidaan taas reagoida syömällä. Näin kierre pysyy yllä. Tunnesyöminen voi kehittyä myös aikuisuudessa, esimerkiksi laihduttelun tai vääristyneen kehonkuvan myötä, kun syömistä on liikaa kontrolloitu tai omaa kehoa on pyritty muokkaamaan epäterveellä tavalla.
Tunnesyöminen on usein hyvin tiedostamatonta ja syömiseen havahdutaan vasta tilanteen mentyä ohi. Tunteet ja ärsykkeet hallitsevat syömistä ja kehon tarpeita (nälkä, väsymys, jano) ei välttämättä osata enää kuunnella eikä nälän tunteeseen luoteta. Niukkaan ravittu keho voi laskea mielialaa ja vahvistaa mielihyvän saantia ruoasta, mikä voi itsessään vahvistaa tunnesyömistä. Mitä enemmän syömistä käytetään tunteidensäätelyyn, sitä enemmän se toimintamallina vahvistuu.
Usein tunnesyöminen koetaan vaikeaksi hoitaa, vaikka hyvin usein ongelmana on, että tunnesyömistä on yritetty hoitaa väärin keinoin: rajoittamalla syömistä, noudattamalla tiukkaa ruokavaliota ja kompensoimalla syömistä liikunnalla. Tiukka laihduttaminen ja ruokavalon rajoittaminen on tunnesyömiseen pahinta mahdollista lääkettä. Rajoittavat ruokavaliot ja tiukat säännöt syömisessä vain ylläpitää tunnesyömisen kierrettä. Hyvin usein tunnesyöjäksi itsensä määrittelevä syö liian vähän tai yksipuolisesti. Näissä tapauksissa pelkästään ateriarytmin säännöllistämisellä ja riittävällä ravinnolla voi saada ihmeitä aikaan ja päästään harppauksia eteenpäin. Tämä on tuttua ravitsemusterapeutin vastaanotolla ja muistan kun eräs asiakkaani tuli seurantakäynnille ja hän totesi: En olekaan tunnesyöjä, olin vain nälkäinen. Tunnesyömisen hoidossa ensimmäinen askel onkin riittävä, monipuolinen ja joustava syöminen, tämän lisäksi tarvitaan riittävästi lepoa ja palautumista sekä sopivasti mieluisaa liikettä ja sosiaalisia suhteita. Vaikka tämä voi kuulostaa yksikertaiselta, riippuen ongelman syvyydestä oman kehon tarpeiden kuuntelun oppiminen voi viedä aikaa. Syömisen joustavuuden harjoittelu ottaa myös aikaa, tavoitteena on, ettei mikään yksittäinen ruoka ole kielletty, vaan kehon tarpeita ja mielen toiveita kuunnellen voidaan tehdä tietoisia, arvojen mukaisia valintoja. Tärkeää on oppia kuuntelemaan kehon kylläisyys- ja nälkäviestejä ja näin löytämään itselle sopiva ja hyvinvointia tukeva tapa syödä.
Artikkelin on kirjoittanut ravitsemusterapeuttimme Anette Palssa. Voit tavata Anettea Simonkadun toimipisteellämme ja varata ajan hänen vastaanotolleen täältä.
