Raskausaika voi olla monenlaisten tunteiden täyttämää. Siihen voi sisältyä iloa, mutta myös paljon muita tunteita; surua, ahdistusta, alakuloisuutta, itkuisuutta, pelkoa, huolia. Näistä tunteista puhutaan vähemmän, ja monelle äidille ne tulevat yllätyksenä. Äidit kokevat, että tulee tunne, että pitää olla onnellinen kun on raskaana, eikä hankalista oloista uskalla puhua kenellekään, ei edes neuvolassa. Vauvan synnyttyä arki vauvan kanssa ei tunnukaan hyvältä, mutta kenelle siitä uskaltaisi puhua. Mielessä voi käydä ahdistavia ajatuksia vauvaan liittyen tai vauva voi olla itkuinen tai sairas.
Raskausaikana äidin mielessä alkaa muodostua suhde omaan vauvaan, ja oma varhainen vanhemmuus. Tämä aika on erityisen haavoittuvaa. Raskauden ja vauva- sekä pikkulapsivaiheen aikana – niin äideillä kuin isilläkin – on mahdollista kokea psyykkisen voinnin ailahtelevuutta ja jopa suurentunut riski sairastua ensimmäistä kertaa mielenterveydenhäiriöön tai kokea aiemman psyykkisen oireilun vaikeutuminen tai sairauden uusi episodi. Vanhemman psyykkinen prosessi ja huonovointisuus haittaavat mahdollisuutta toimia vanhempana ja sitä kautta vaarantavat vuorovaikutuksen laatua ja lapsen kehitystä.
Mittava tutkimusnäyttö osoittaa, että raskaus- ja vauva-aikainen hyvinvointi ja vuorovaikutussuhteiden toimivuus suojaavat keskeisesti ihmisen elinikäistä mielenterveyttä ja kykyä solmia läheisiä ihmissuhteita. Vanhemmat ovat usein tuskallisen tietoisia tästä seikasta, ja se lisää heidän kokemaansa syyllisyyttä.
Apua vanhemmuuteen varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiasta
Hoidollisesti tämä elämänvaihe on myös erityinen mahdollisuus – ei vain vauvan tai pienen lapsen kehityksessä, vaan myös vanhemman mielen uudelleenorganisoitumisessa ja eheytymisessä. Vuonna 2010 Valvira hyväksyi varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapian omaksi erilliseksi hoitomuodokseen. Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapian tarkoituksena on estää kohtuaikaisen stressialtistuksen sekä vanhemman mielenterveys- ja vuorovaikutusongelmien haittavaikutukset vanhemmuuskokemukselle ja lapsen kehitykselle.
Vanhemman mielenterveysongelmien hoitaminen on erityisen mahdollista varhaisessa vanhemmuudessa, kun aivotasolla, psykologisesti ja sosiaalisissa rooleissa tapahtuu enemmän muutosta kuin koskaan muuten aikuisiällä. Varhaisen vanhemmuuden psykoterapeuttista hoitoa on kuitenkin ohjattava yksilöpsykoterapiasta erottuva ymmärrys raskaus- ja vauva-ajan erityisistä psykologisista prosesseista, kehitystehtävistä ja vuorovaikutussuhteisiin asettumisesta.
Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapia aloitetaan usein jo raskausaikana. Intensiivinen ja suhteellisen lyhytkestoinen vuorovaikutuspsykoterapia räätälöidään kullekin perheelle sopivaksi ja mahdolliseksi. Hoitoon osallistuu tavallisesti vauva ja äiti, mutta useimmiten myös isä/puoliso on mukana ainakin osalla hoitotapaamisista. Vauvan synnyttyä psykoterapia tapahtuu useimmiten kotihoitokäynneillä. Hoitokäynnin kesto on tavanomaisesti raskaana olevilla 60min ja vauva- ja pikkulapsivaiheessa 90min. Raskaudenaikaisten parikäyntien kesto on 90min.
Hoitoon voi hakeutua kun vasta pohtii raskautta ja mitä varhemmin raskausaikana saa hoitoa, sen parempi. Terapiaan voi hakeutua vaikka vasta pohtii kysymyksiä mielessään eikä tiedä mitä ajatukset tarkoittavat. Yhdessä terapeutin kanssa koetetaan ymmärtää niitä. Terapiaan voi hakeutua myös jos suhde vauvaan pohdituttaa kohdussa tai vauvan synnyttyä. Joskus tarvitaan pidempää terapiaa, joskus muutama käynti terapeutin kanssa keskustellen voi olla riittävää.
Artikkelin kirjoittaja on Terapiatalo Nosteen lastenpsykiatri ja varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti Kaisa Santala.
