Työuupumus, burnout

Työuupumus (eli burnout) on pitkittyneet työstressin seurauksena kehittyvä häiriötila. Sen tyypillisiä ilmenemismuotoja ovat jatkuva uupuneisuus, kyynistynyt asenne ja heikentynyt ammatillinen itsetunto.

Kyynistyminen voi tarkoittaa oman työtehtävän kokemista hallitsemattomana ja merkityksettömänä. Ammatillinen itsetunto puolestaan heikkenee, kun vähitellen alkaa kokea, ettei pysty, osaa tai ehdi tehdä työtään riittävän hyvin. Kuva itsestä hyödyllisenä ja pystyvänä alkaa heiketä.

Työuupumuksesta kärsivä ihminen kärsii usein myös valvomisesta ja katkonaisesta unesta. Työhön liittyvät ajatukset kiertävät mielessä ja estävät rentoutumista ja rauhoittumista laajemminkin.

Työuupumusta ei ole luokiteltu yksilön sairaudeksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei kyse ole vakavasta terveyttä ja elämänhallintaa uhkaavasta asiasta. Työuupuneisuuden on osoitettu kytkeytyvän mm.masennukseen, päihdehäiriöihin, tapaturmiin ja työkyvyttömyyden riskiin.

Psykologisesta näkökulmasta katsottuna, työuupumuksen taustalla voi olla esimerkiksi ylitunnollisuutta ja täydellisyydentavoittelua. Itselleen vaativa henkilö saattaa ylikuormittua, kun työtehtävät lisääntyvät tai muuttuvat liian nopeasti. Työuupumuksesta kärsiville on myös yleistä työn ja ammatin suuri merkitys koko elämässä ja omassa arvomaailmassa.

Työuupumusta ei tulisi arvioida pelkästään yksilön ongelmana, koska työ on yleensä ryhmätoimintaa. Työuupumuksen kartoittamisessa huomiota kiinnitetään myös työpaikan tai oppilaitoksen vaatimuksiin, kulttuuriin ja ilmapiiriin. Merkittäviä syitä voimien loppumiselle ovat myös vaikeat suhteet työtovereihin tai esimiehiin.

Vaikeasteinen työuupumus voi tulla henkilölle myös yllätyksenä. Kun voimavarat loppuvat, voi arjen hallinta hetkeksi pettää hyvinkin kokonaisvaltaisesti. Tällöin edessä on yleensä myös sairasloma ja mukautettu töiden järjestely.