Peliriippuvuus (tietokonepelit)

Näyttöpäätteiden kautta tapahtuva erilaisten viihteellisten pelien pelaaminen on luokiteltu vuodesta 2018 alkaen psykiatrisessa häiriöluokittelussa (ICD-11.) Näyttöpäätteiden kautta tapahtuva liiallinen viihdepelaaminen voi aiheuttaa riippuvuuksille tyypillistä elämänhallinnan kaventumista ja vieroitusoireita.

Tietokonepeleissä on monenlaisia sisäänrakennettuja mekanismeja, joilla pyritään aikaansaamaan sitoutumista ja jatkuvaa palaamista pelaamisen pariin. Näitä voivat olla sekä psykologiset palkkiot pelin, tai pelihahmon kehittymisessä, että rahan käyttämiseen liittyvät kannusteet pelin sisällä.

Pelit voivat aikaansaada voimakkaan uppoutumisen kokemuksen virtuaaliseen ympäristöön, jossa on myös muita pelaajia. Haitalliseksi uppoutumista voi alkaa pitää silloin, kun pelimaailma alkaa haitata arjen hallinaa, opiskelua, työntekoa ja liiaksi korvata elävässä elämässä eteneviä ihmissuhteita.

Pelimaailmat saattavat etenkin nuorilla vaikeuttaa kasvua ja kehitystä, mikäli niissä vietetty aika on liiallista. Identiteetin kehitys ja motivaatio kohdata vaikeuksia ystävyyssuhteissa ja opiskeluissa saattaa kärsiä, mikäli peliympäristö alkaa tuntua palkitsevammalta kuin arkitodellisuus.

Liiallinen pelaaminen voi aiheuttaa myös alakuloa, ärtyisyyttä ja mielikuvituksen kaventumista. Myös itsestä huolehtiminen, kuten liikunta, uni ja ruokailu voi muuttua epäsäännölliseksi.

Tietokonepeliriippuvuuden hoito

Kuten muissakin riippuvuuksissa, hoidossa on keskeistä henkilön motivointi tunnistamaan ja itse haluamaan muutosta liialliseen pelaamiseen. Hoitomuodoista keskeinen on psyykkinen ohjaus- ja neuvonta sekä mahdollisesti psykoterapia