Alkoholiriippuvuus

Alkoholiriippuvuus on itse aiheutettu, etenevä krooninen sairaus, jossa alkoholin käyttö irtoaa vähitellen yhä enemmän tahdonalaisesta kontrollista. Taudin edetessä henkilö tulee sekä fyysisesti, että psyykkisesti riippuvaiseksi alkoholin saamisesta.

Alkoholiriippuvuuden oireet

Oireita ovat pakonomainen seuraavan alkoholiannoksen odottaminen, juomisen jatkuminen pidempään kuin oli aikonut, voimakkaat vieroitusoireet, eli krapula, sekä monenlaiset ahdistuksen, keskittymiskyvyttömyyden ja masentuneisuuden tunteet. Työelämässä alkoholisairaus näkyy yleenä selittämättöminä poissaoloina, ärtyisyytenä, vetäytymisenä ja aloitekyvyttömyytenä.

Usein alkoholikäyttäytymisen takana on vaikeita ja ahdistavia tunnekokemuksia, kuten avuttomuutta, syyllisyyttä tai ahdistusta. Juominen toimii pyrkimyksenä säädellä näitä tunnekokemuksia. Kaikilla alkoholisteilla ei kuitenkaan ilmene yhtä vahvoja vierotusoireita, eikä käyttäytymistä motivoi merkittävä alakuloisuus tai ahdistuneisuus. Alkoholin käyttö kuitenkin itsessään vähitellen aiheutta mielialaoireita ja ahdistuneisuutta. Alkoholistien pari- ja perhesuhteet yleensä kriisiytyvät juomisen seurauksena. Samoin lopulta työelämä ja raha-asiat.

Alkoholiriippuvuuden nopealle kehittymiselle  on usein periytyvä, geneettinen tausta.

Alkoholiriippuvuuden hoito

Alkoholiongelman hoitoa ja tunnistamista vaikeuttaa se, että alkoholisti pyrkii yleensä salaamaan ja vähättelemään ongelmaansa. Myös puuttumisen kynnys on esimerkiksi työelämässä korkea. Hoidon keskeinen periaate on ongelman tunnistaminen, puheeksiottaminen ja henkilön motivointi muuttamaan käytöstään. Alkoholihoidossa käytetään tilanteesta riippuen riippuen lääkkeitä, psykologista ohjausta ja neuvontaa, ryhmämuotoisia hoitoja että laitoskuntoutusjaksoja.