Vanhuusiän sairaudet ja haasteet

Ikä ei tule yksin, kuten sanotaan. Vanhenemiseen liittyy paljon erilaisia asioita, jotka voivat tulla odottamattomasti ihmisen jäädessä eläkkeelle. Työelämässä moni haaveilee eläkepäivistä ja niiden mukanaan tuomasta vapaudesta. Monille tulee kuitenkin yllätyksenä, kuinka paljon työelämä auttoikin arjen hallinnassa ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Työelämä tarjoaa tukirangan arjen hallinnalle, on merkittävä itsetunnon lähde ja usein tarjoaa myös merkityksellisiä ihmissuhteita.

Eläkeiässä on erityisen tärkeää löytää tukea ja keinoja psyykkisen vireyden, tavoitteellisen toiminnan ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen.

Eläkkeelle siirtyminen haastaa rakentamaan uudet rutiinit ja mielekästä tekemistä. Siirtymään voi joskus liittyä surua, masentunutta mielialaa ja vaikeuksia tarttua mielekkäisiin puuhiin.

Myös yksinäisyys saattaa uhata, kun elämänpiiri kapenee.

Vanhuusiän sairaudet

Dementia

Dementia ei ole yksittäinen sairaus, vaan kuvaa laajempaa oireiden joukkoa, jotka liittyvät psyykkisten toimintojen heikkenemiseen ja kykyyn selvitä arjesta. Keskeisiä dementian oireita on muistin, ja ajattelutoimintojen ongelmat, keskittymiskyvyn heikkeneminen ja aistitoimintojen heikkeneminen. Myös persoonallisuuden muutoksia voi ilmetä. Tunnettuja dementian aiheuttajia ovat esimerkiksi Alzheimerin tauti, Levyn kappale-sairaus, vaskulaarinen dementia ja parkinsonin tauti. Dementia ei ole vääjäämätön, tai luonnollinen seuraus vanhenemisesta.

Alzheimerintauti

Alzheimerin tauti on yleisin dementiaa aiheuttava muistisairaus. Jopa 70-80 proentilla dementiasta kärsivillä on Alzheimerin tauti. Alle 65-vuotiailla tauti on harvinainen, mutta yli 85-vuotialla sitä esiintyy 15-20 prosentilla.

Alzheimerin taudin syitä ei tarkkaan tiedetä. Kysymys on hermosolujen ja niiden yhteyksien rappeutumisesta. Tauti etenee ensi oireista lopulta kuolemaan noin kymmenessä vuodessa. Ensimmäiset oireet ovat hajamielisyyttä ja unohtelua. Vähitellen käytännö toimet arjessa alkavat yhä laajemmin vaikeutua. Lopulta heikkenevät perustoiminnot, kuten pukeminen, tarpeilla käyminen, puhekyky ja liikkuminen.

Alzheimerin riskiä voidaan pienentää terveillä elämäntavoilla ja kiinnittämällä huomiota psyykkiseen terveyteen ja vireyteen.

Tauti herättää usein ahdistusta ja hämmennystä perheenjäsenissä. Onkin tärkeää, että asianmukainen tieto, mahdollisuus pohtia muuttuvia perhesuhteita ja tuki sopeutumieen ja jaksamiseen järjestetään tarvittaessa myös perheenjäsenille.

Yksinäisyys

Yksinäisyydellä tarkoitetaan haitallista ja kivuliasta kokemusta yksinolosta, tai vahvasta kaipuusta yhteyteen toisten kanssa. Usein yksinäisyys johtuu tosiasiallisesta ihmiskontaktien puutteesta. Pahimmillaan jopa aktiivisesta eristämisestä, kuten koulukiusaamisesta tai syrjinnästä. Riskiryhmässä ovat myös vanhhukset.

Yksinäisyys voi liittyä masennukseen, jolloin korostuu tyhjyyden ja ilottomuuden kokemukset, syyllisyys ja kyvyttömyys pyrkiä kohti sosiaalista elämää.

Vaikka ihmisinä olemme erilaisia, ja osa ihmisistä viihtyy paremmin itsekseen, on yhteys toisin ihmiseen kuitenkin perustarve. Kivuliasta yksinäisyyttä voi verrata nälän, tai janon kaltaiseen perustarpeeseen.

Sosiaalisten kontaktien vähyys on vanhastaan tiedetty terveysriskiksi. Uudemmat sosiaalisen neurotieteen tutkimukset viittaavat siihen, että erityisen vahingollista on äärimmäinen yksinäisyyden kokemus Tutkimuksissa yksinäisyys on yhdistetty moniin eri sairauksiin ja tiloihin. Mielenterveys- ja päihdeongelmien lisäksi näyttöä on muun muassa metabolisista häiriöistä, sydän- ja verisuonitaudeista sekä muistisairauksista