Kun huoli herää:

Ylivireys edeltää uupumusta

Uupumusta – sitä toimintakyvyn ja mielialan romahduttavaa painavaa oloa – edeltää miltei aina ylivireyden tila. Ihmiset kuvaavat silloin käyvänsä kierroksilla: pysähtyminen on vaikeaa, paikallaan olo levotonta ja uni katkonaista.

Ulkoisesti ihminen saattaa vaikuttaa energiseltä. Ja onhan se hienoa, kun on sata rautaa tulessa ja saa aikaiseksi niin paljon.

Mistä huomaa, ettei toinen voi hyvin?

Ylivireä ihminen ei aina itse huomaa, että kaikki ei ole kunnossa. Tai sitä voi olla vaikea myöntää edes itselleen. Usein hän hokee itselleen ja lähipiirilleen: ”Kunhan tämä projekti tai vaihe on ohi, sitten voin huokaista.” Mutta sitä helpotuksen hetkeä ei tulekaan.

Läheiset saattavat huolestua toisen kiihtyvästä tekemisen tahdista. He voivat huomata myös ärtyneisyyden ja kireyden lisääntyvän. Usein ylikuormittuneen ystävä, kumppani tai vanhempi kokee, että toisen kyky aitoon ja läsnä olevaan vuorovaikutukseen katoaa.

Stressaantuneen ihmisen puheissa asiat pyörivät samassa luupissa. Hän ei näe ulospääsyä tilanteestaan, vaan kokee, että pitää vain suorittaa, jotta joskus tulevaisuudessa olisi lupa levätä. Vuorovaikutuksessa läheinen saattaa kokea, ettei toinen ole läsnä eikä keskity. Läheisen asioille ei ole tilaa, koska ihminen on niin vahvasti omassa kuopassaan. Ylivirittyneen ihmisen keho on hätätilassa, eikä mieleen mahdu muiden – ei edes rakkaimpien – asiat.

Miksi huolta on vaikea ilmaista?

Läheisestä voi tuntua, että haluaisi ottaa etäisyyttä kuormittuneeseen ystäväänsä tai kumppaniinsa, vaikka sydämessä tietää, että pitäisi tukea. Uupunut ihminen ei aina ole hyvää seuraa, ja itsellekin voi tulla kireä olo. On luonnollista haluta suojata itseään ohitetuksi tulemisen kokemukselta, kun omat kuulumiset tai ajatukset eivät tunnu kiinnostavan toista.

Hylätyksi tulemisen pelko – joskus tiedostamattomanakin – voi vaikeuttaa huolen ilmaisua. Myös konfliktin pelko voi estää puheeksi ottamista. Läheinen saattaa pelätä suututtavansa uupuvan ihmisen. Väsynyt taas voi tulkita kaikki kommentit vaatimuksina tai mitätöintinä: ”Eiks toi tajuu, miten raskas ja kiireinen mun työ on? Ei tästä noin vain oteta taukoa!”

Huolen esittäjä joutuu usein haavoittuvaiseen asemaan, kun ei tiedä, miten toinen reagoi. Käsikirjoitusta ei ole. Jos itselle nousee jännittynyt tai epävarma olo, voi olla vaikeaa lähestyä toista.