Mitä toipuminen oikeastaan tarkoittaa

Kun mieli on ollut kuormittunut ja mielenterveys horjuu, toipuminen voi tuntua kaukaiselta ja mahdottomalta prosessilta. Muutos saattaa pelottaa, sillä alkuun pääseminen vie aikaa – mistään ei oikein saa otetta, eikä kuulukaan heti saada. Toipuminen ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan se rakentuu vähitellen, askel ja asia kerrallaan.

Toipuminen on uuden oppimista. Se tarkoittaa prosessia, jossa ihminen luo uuden suhteen itseensä, omaan arkeensa ja siihen, millä tavoin hän reagoi tilanteisiin. Taustalla on ajatus siitä, että muutos ei ole suoraviivainen: välillä on edistystä, välillä pysähdystä ja toisinaan myös takapakkia. Silti juuri tämän vaihtelun kautta muutos syvenee ja kantaa pidemmälle.

Psykoterapeutti Panu Räisänen Terapiatalo Nosteesta kuvaa toipumista elämänmuutoksena, jossa etsitään yksilölle sopivia tapoja toimia.

– Toipumisessa pysähdytään tarkastelemaan, mikä arjessa kuormittaa ja mikä puolestaan tukee hyvinvointia. Samalla rakennetaan uudenlaista suhdetta omaan itseen: hyväksytään omat piirteet ja vahvistetaan niitä tapoja, jotka tuovat voimaa arkeen. Toipuminen ei ole pyrkimystä muottiin sopimiseen, vaan itselle sopivien mallien löytämistä ja vahvistamista, Räisänen sanoo.

Ensimerkit löytyvät pienistä asioista

Toipumisen ensimerkit ovat usein arkisia ja huomaamattomia. Ne voivat olla esimerkiksi sitä, että uni tulee hieman helpommin, ärtymys ei nouse pintaan yhtä nopeasti tai sosiaalinen tilanne ei vie voimia entiseen tapaan.

Merkittävä käännekohta syntyy, kun omista reaktioista ja tunteista tulee tiedostetumpia. Kun ihminen huomaa ajoissa tilanteet, joissa vanhat toimintamallit meinaavat ottaa vallan, ja pystyy pysähtymään hetkeksi ennen kuin toimii, on jo oppimisen ytimessä. Tämä on esimerkki siitä, mitä psykologiassa kutsutaan käyttäytymisen muutokseksi – ei sitä, että vaikeudet katoaisivat kokonaan, vaan sitä, että niihin pystyy suhtautumaan uudella tavalla ja niiden kanssa oppii elämään.

Uusi alku

Toipuminen ei ole paluuta entiseen, vaan uuden suhteen rakentamista itseen ja omaan arkeen. Se on prosessi, jossa opitut taidot ja arvoihin nojaavat valinnat alkavat kantaa, myös silloin kun olo ei ole paras mahdollinen.

Vaikka muutos voi olla hidas ja aaltoileva, se tuo mukanaan hetkiä, joissa elämä tuntuu taas enemmän omalta ja mielekkäältä. Jokainen pieni askel, jokainen oivallus ja onnistuminen vahvistaa uskoa siihen, että suunta on oikea. Toipuminen on matka, mutta ennen kaikkea se on mahdollisuus rakentaa elämää, joka kantaa paremmin kuin ennen.