Kun keho ja mieli käy kierroksilla

Moni tunnistaa tilanteen, jossa keho ja mieli eivät pysähdy, vaikka olisi aika ja tarve levätä. Ajatukset sinkoilevat, uni ei tule ja olo on levoton. Joskus tämän kaltainen tila voi olla ohimenevää stressiä, joka helpottaa, kun vaikkapa työkuormitus hellittää. Mutta kyseessä voi myös olla autonomisen hermoston – kehon automaattinen säätelyjärjestelmä – häiriötila. Tämä hermoston ylivireystila on tämän päivän suorituskeskeisessä ja hektisessä maailmassa yllättävän yleinen ja johtaa usein uupumiseen.

Autonominen hermosto huolehtii elimistön perustoiminnoista, kuten hengityksestä, sydämen sykkeestä ja ruoansulatuksesta. Se nostaa vireystilaa, kun on aika toimia – esimerkiksi silloin, kun pitää kiiruhtaa bussiin tai reagoida nopeasti estääkseen vaaratilanteen. Kun tehtävä on ohi, autonominen hermosto palauttaa kehon normaaliin tilaan.

Psykoterapeutti Petra Konttinen Terapiatalo Nosteelta kertoo, että ongelma syntyy, kun ylivireys jää päälle ja palautumisen vaihe ei enää käynnisty.

– Hermosto ei erottele, onko kyse oikeasta uhasta vai jatkuvasta kiireestä ja paineesta. Jos vireystila pysyy korkealla pitkään, keho alkaa kuluttaa itseään loppuun, Konttinen sanoo.

Ylivireydessä keho on jatkuvassa valmius- tai hätätilassa ja mielikin maalailee uhkakuvia.  Tällöin uni saattaa olla katkonaista, keskittyminen vaikeaa ja pinna kireällä. Ihminen ei myöskään kykene harkintaan tai johdonmukaiseen toimintaan, vaan toiminta on hyvin reaktiivista, jokin impulssi tai ärsyke laukaisee heti toiminnan. Moni kuvaa olotilaansa sanoilla “en pysty rauhoittumaan” tai “olen väsynyt, mutta en pysty pysähtyä”. Pitkittyessään ylivireystila voi aiheuttaa vatsaoireita, selkäkipuja sekä rytmihäiriön kaltaisia tuntemuksia. Hengitys muuttuu pinnalliseksi ja hartioita kiristää. Näitä kehollisia oireita harva osaa yhdistää pitkittyneeseen stressiin.

– Keho ja mieli ovat yhtä. Kun hermosto on ylikuormittunut, mieli ei pysty lepäämään, ja päinvastoin. Jos ajatukset kulkevat samoja, ahdistavia ratojaan, on hyvä pysähtyä tarkastamaan, millainen oma kuormitustila on.  Palautumisen kannalta on tärkeää tunnistaa, milloin keho yrittää kertoa, että se tarvitsee lepoa, Konttinen sanoo.

Kun hermosto ei palaudu

Hermoston luonnollinen rytmi perustuu tasapainoon: vireystilan nousuun ja laskuun. Sympaattinen hermosto aktivoi toimintaa ja parasympaattinen rauhoittaan. Kun tämä säätely toimii, ihminen pystyy ajattelemaan sekä toimimaan tarkoituksenmukaisesti ja kokee olevansa turvassa. Mutta jos keho on jatkuvasti varuillaan, hermosto ei saa mahdollisuutta palautua, ja pikkuhiljaa jaksaminen alkaa heiketä.

– Moni huomaa vasta uupumuksen kynnyksellä, että on ollut pitkään ylivireänä. Autonomisen hermoston säätely ei ole tahdon asia, mutta sitä voi oppia tukemaan, Konttinen kertoo.